Blogi rakentamisesta, unelmista, elämästä...

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Kummitus on poissa

Se alkoi syyskuussa ensimmäisten kylmien öiden myötä. Ensimmäisen kerran kuulin sen eräänä lauantaisena aamuna. Pam-pam-pam-pam-pam. Luulin, että ulkona ammutaan - sorsajahti. Muutaman tunnin päästä kuului uudestaan. En kiinnittänyt ääneen mitään huomiota. Mutta kun ääni kuului illalla ja yölläkin, ruvettiin ihmettelemään. Se taitaakin tulla meidän talosta eikä ulkoa. Tuon jälkeen ääni kuului aina säännöllisen epäsäännöllisesti. Useamman pamauksen sarja, samaan tahtiin, kuin joku pudottaisi pallon lattialle ja se pomppaa muutaman kerran. Välillä pauke oli niin kova, että siihen heräsi yöllä, kuin vasaran naputus seinään, välillä vaimea ja tuskin kuultavissa. Välillä oli useita päiviä hiljaista ja välillä pauke kuului puolen tunnin välein.

Äänen alkuperän selvittäminen oli haastavaa. Emme löytäneet siitä mitään yhteyttä esimerkiksi veden laskemiseen. Mitään selvää kaavaa esiintymisajoissa tai -tiheyksissä ei ollut. Sisällä oli vaikea paikantaa, mistä suunnasta se tulee. Yläkerrassa kuulosti, että ääni tulee alhaalta, alakerrassa taas ylhäältä. Suuntaakin oli mahdoton sanoa. Epäilimme aluksi teknistä tilaa ja jotain siellä olevaa laitetta. Eräänä iltana päivystimmekin siellä vuorotellen (taskulampun valossa, sillä teknisessä tilassamme ei ole vieläkään valaisinta). Ei mitään, ei pihaustakaan. Sisällä ääni sen sijaan lopulta kuului, eikä tullut samaan aikaan esim. maalämpöpumpun käynnistymisen kanssa. Kysyimme neuvoa viisaammilta. Vastaava mestarimme ehdotti, josko ulos olisi jäänyt roikkumaan jokin sähköjohto, joka tuulessa naputtaa seinää. No ei ollut. Eikä tuollainen ääni koko taloon olisi kantautunut. Joku kaveri ehdotti jääkaappia. Ei ollut sekään, vaikka kummallisia ääniä siitäkin välillä kuuluu. Kysyimme myös vastaavalta, onko häneltä ketään työmiehiä kateissa, jos joku on vaikka vahingossa jäänyt seinän väliin tai yläpohjaan ja yrittää sieltä viestittää apua. Ei kuulemma ollut. Siippa teki yläpohjaan luukunkin, jotta nähtiin, että siellä on kaikki kunnossa.

Eräänä yönä vaatehuoneen ovi oli jäänyt vahingossa auki. Heräsimme kumpikin paukesarjaan, joka toistui lähes heti perään toiseen kertaan. Ääni kuulosti tulevan vaatehuoneen suunnasta. Siellä meillä on yläkerran lattialämmityksen jakotukki. Tämän jälkeen rupesimme vanhtaamaan tiukemmalla silmällä jakotukkia. Kerran Siippa sattuikin olemaan jakotukin vieressä, kun ääni kuului. Silloin alkoi aukeamaan vyyhti. Jakotukin virtausmittarit "hakkasivat" paukkeen tahdissa.  Lattialämmitysfirma ei meinannut ensin millään uskoa, mutta Siipan saatua ilmiön videolle uskoivat, ja osallistuivatkin sen jälkeen kiitettävästi asian selvittelyyn. Kaikenlaisia testejä tehtiin vian paikantamiseksi. Ensin epäilimme, että vika on vain yhdessä piirissä, sillä sen mittari tuntui "hakkaavan" muita enemmän. Pohdittiin mahdollisuutta, onko putki voinut vaurioitua ruuvista. Meillä on yläkerrassa kipsivalu, joten lattiaan ei ole ruuvattu mitään muuta kuin portaan kaiteen alapuu ja sekin on niin porrasaukon reunassa, ettei sillä kohdin kuvien mukaan ollut lattialämmitysputkia. Lisäksi oikuttelevin piiri oli minun työhuoneessa. Siellä ainakaan ei ole mitään porattu lattiaan. Ja paineet kuitenkin piirissä pysyvät, joten sekään ei viitannut vuotoon. Siippa irrotteli lattialämmityspiirejä säätäviä toimilaitteita vuorotellen, vaihtoi lämpömittareita ja ties mitä muuta. Huomattiin, että kylpyhuoneen käsikäyttöistä termostaattia säätäessä rupesi heti paukkumaan ja sama ilmiö tuli myös viiveellä, kun huonekohtaisia termostaatteja säädettiin. Lopulta tuli putkimies. Hän huomasi heti kiertoveden lämpöä nostettuaan, että sekä ylä- että alakerran lattialämmityksen syötöt oli kytketty jakotukkeihin väärin päin, tulo menoon ja meno tuloon. Neste kiersi ilmeisesti piirissä väärin päin, tai ainakin yritti kiertää. Ongelma korjattiin niin, että putkimies käänsi pumpulta syötöt toisinpäin. Onneksi korjaustoimenpide oli helppo ja yksinkertainen.

Ilmiö tuntui olevan kaikille hyvin vieras. Kuin kukaan ei olisi koskaan ennen moiseen törmännyt. Siksi halusin kirjoittaa tänne, jos vaikka joku muu joskus tuskailee samanlaisen ongelman kanssa.

Nyt on ollut jo puolitoista viikkoa ihan hiljaista. Näyttäisi siis siltä, että kummitus on manattu pois. Tosin kun yhdestä riesasta päästiin, toinen tuli tilalle. Nimittäin hiiri hiirulainen on järsinyt tiensä meidän välikattoon... *mur*


Ps. Ensimmäinen reikä on tehty seinään, meillä on olohuoneessa kello :)

5 kommenttia:

  1. Hyvä, että ongelma ratkesi! Mistä tuo ihana kello on ostettu?
    Rauhaisaa joulun odotusta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kello on ostettu monta monta vuotta sitten Ideaparkin Minimanista.

      Oikein rauhaisaa joulun odotusta sinulle myös ja ihan jokaiselle teille!

      Poista
  2. Hei pitkästä aikaa! Blogissani olisi sinulle haaste. Ota koppi jos jaksat. :) Aurinkoista kevättä!

    VastaaPoista
  3. Ihana blogi sulla ja upea talo!
    Valoisaa kesää :)

    VastaaPoista
  4. Ihana blogi sulla ja upea talo!
    Valoisaa kesää :)

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.