Blogi rakentamisesta, unelmista, elämästä...

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Huh hellettä ja tietotulvaa

Smyykilauta, hienosahattu lauta, UTV-paneeli, UYK-paneeli, päätyräystään kulmakotelo ("puluhylly"), ruode, jiirinpohjapelti, jiiri, kipsilevy KEK, rintalista, naulalevyrakenteinen aumapukki...

Istuttiin tänään kolme tuntia talotehtaan edustajan luona ja käytiin läpi tarjousta kohta kohdalta. Ihailtavasti edustaja jaksoi meille selittää mitä mikäkin kohta ja termi tarjouksessa tarkoittaa. En tosin muista enää puoliakaan. Siinä kohdin, kun tultiin listassa oviin ja ikkunoihin sekä saunan lauteisiin, oli minullakin jotain sanottavaa. Muuten aika menikin lähinnä huuli pyöreänä ihmetellessä. Noh, emme varmasti ole ensimmäisiä - siihen ainakin tuudittaudun :)

Tässä vähän listavalikoimaa.

Olisikos tällainen sisäovi kiva?

Seuraavana pitäisi käydä esittelemässä suunnitelmia kunnassa ja jos siellä näytetään vihreää valoa, on aika laittaa rattaat pyörimään. Talopaketti olisi mahdollista saada vielä tällekin vuodelle, mutta saa nyt nähdä, jätetäänkö kuitenkin lopputalvelle. Tokikaan emme ole vielä saaneet tilaamaamme kilpailevaa tarjousta eikä nimeä ole vielä missään paperissa. Mutta kyllä minä vaan niin kovasti haluaisin tuon Kannustalon... En voinut muuta kuin huokailla ihastuksesta, kun edustajan näytti kuvia valmiista kohteista, joita hänen timpurinsa olivat olleet tekemässä. Tosi järkevän kuvan varmasti annoin taas itsestäni ;)

Kotona on kaaos ja se ahdistaa. Muuttoon on reilu viikko. Tavarat ovat pikku hiljaa siirtyneet laatikoihin ja kaappien kätköjä on tullut käytyä läpi. En voi kuin kaappi toisensa jälkeen uudestaan ihmetellä, miten paljon tavaraa meillä onkaan. Laatikoita on joka puolella ja silti vaikka miten paljon on vielä pakkaamatta. Pari laatikollista käytiin jo viikonloppuna viemässä uuteen asuntoon (jotta saataisiin lisää tyhjiä laatikoita) ja tavattiin samalla monta uutta naapuriakin. Valitettavasti heinäkuun helteet ovat hiljentäneet myös kirpparipalstan, enkä oikein ole saanut enää tavaraa kaupaksi siellä. Meillä tulee siis todennäköisesti olemaan tosi ahdasta meidän uudessa kodissa. Ahtauden lisäksi siellä on kuuma, ainakin jos nämä helteet jatkuvat kovin pitkään. Ilmalämpöpumpusta luopuminen tuleekin tässä kohdin kirpaisemaan aika lailla. Nurmikon leikkausta sen sijaan ei tule ikävä - mies on jo jonkin aikaa laskeskellut jäljellä olevien leikkauskertojen määrää, eikä niitä enää montaa ole :)

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Hääpäivä

Tänään on seitsemäs hääpäivämme. Koska minä palasin tänään lomalta töihin ja mieskin lähti partioleirille, päätimme juhlistaa hääpäivää jo aiemmin. Ensin suunnittelimme lähtevämme johonkin reissuun, esimerkiksi Tukholman risteilylle. Jostain syystä emme kuitenkaan saaneet aikaiseksi varata matkaa, ja tuntuivat niin kalliiltakin. Seuraava ajatus oli mennä risteilemään ravintolalaivalla. Noita risteilyjä ei kuitenkaan ollut lainkaan tarjolla hääpäivän lähistölle. Sitten mies muisti, että Iittalan lasitehtaalla voisi käydä kokeilemassa lasinpuhallusta. Se vaikuttikin oikein kivalta hääpäivän tempaukselta, eikä vaatinut suuria (= yhtään mitään) etukäteisponnisteluja. Elämä kun on ollut aikamoista suhinaa kesälomani aikana, niin tuntui, ettei mihinkään kummoisiin etukäteisvalmisteluihin oikein ollut voimavaroja.

Niinpä menimme perjantaina Iittalaan. Lasitehtaalla oli ensin pieni opastus, jossa kerrottiin tehtaan historiasta ynnä muusta. Sen jälkeen halukkaat pääsivät puhaltamaan oman maljakkonsa. Mies puhalsi meidän maljakon. Toki lasinpuhaltaja vähän auttoi ;)

Lasinpuhallusta.
Valmis maljakko piti jättää tehtaalle jäähtymään, ja se olisi noudettavissa maanantaina. Mies tosin valehteli sujuvasti, ettei ehdi pariin viikkoon sitä hakea. Tänään töistä kotiuduttuani minua kuitenkin odotti tällainen ihanuus :)

Ihanat orkideat

Siinä se nyt on, meidän itse puhallettu hääpäivämaljakko. Eikö siitä tullutkin hieno?

21.7.2014
Kaikille lasinpuhalluksesta innostuneille tiedoksi, että oman maljakkonsa ehtii vielä käydä puhaltamassa 1.8.2014 asti arkisin klo 10-17 Iittalan lasitehtaalla Iittalassa. Maljakon hinta on jälkikäteen noudettuna 25 euroa ja kotiin postitettuna 30 euroa. Maljakko käydään maksamassa Iittalan lasimuseossa ja puhalluksen voi tehdä museolta saatua kuittia vastaan lasitehtaalla.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Pakkailua

Nyt se alkoi. Pakkaaminen nimittäin. Iso kasa laatikoita on jo hankittuna, mutta lisää tullaan vielä tarvitsemaan. Muutama laatikko on jo täytettykin :) Siitä se lähtee. Tiedän jo valmiiksi, että seuraava kuukausi tulee olemaan minulle stressaavaa aikaa, koska en todellakaan voi sanoa kovin hyvin sietäväni kaaosta kotonani ja nyt siellä on juurikin - koko ajan paheneva - sellainen.

Laatikoita siellä...

Laatikoita täällä...

Laatikoita siellä täällä.
Eilen saimme jo avaimet uuteen asuntoomme. Kävimme siellä siivoamassa valmiiksi, ja muuttaessa saa sitten vain nostella tavarat paikoilleen. Asunnon ikkunat ovat etelään päin ja eilen sattui olemaan varsin lämpöinen päivä. Voinkin kertoa, että oli varsin lämmin ja kostea tunnelma, kun pesin kylpyhuonetta höyrypesurilla. Sain myös yhden rakentamiseen liittyvän ahaa-elämyksen siinä hinkatessani. Suihkuseinäkkeitä tai vessanpönttöä ei kannata liimata värittömällä liimalla. On ehkä uutena kiva, mutta se muuttuu ajan saatossa syystä tai toisesta ikävän kellertäväksi ja näyttää siis koko ajan älyttömän likaiselta. Yök!

Samalla hiukan mittailimme ja suunnittelimme, mitä mihinkin laitetaan. Meidän sohva on aivan valtava (vaikkei se siltä nykyisessä kodissamme näytäkään) ja tulee täyttämään puolet olohuoneesta. Koska sohva mitä luultavimmin ei olisi seuraamassa meitä uuteen taloomme, päätimme yrittää vielä tässä kohdin myydä sen. Pääsisimme samalla myös siitä ongelmasta, mihin varastoida vierassohva/-sänky. Muutoinkin huomasimme, että sen lisäksi, että meillä on paljon huonekaluja, ovat ne myös kooltaan aika suuria pikkuiseen kaksioon. Mutta silti olemme edelleenkin erittäin tyytyväisiä uuteen kotiimme :)

Siivousurakan päätteeksi haimme jätskit uudesta lähikaupastamme tien toiselta puolelta :) En ole muuten ikinä asunut niin lähellä ruokakauppaa (ja Alkoa ja apteekkia) kuin mitä tuossa tulee olemaan.

Raksahommistakin muuten ihan vähäsen. Päädyimme nyt tilaamaan tontillemme pelkän pintavaaituksen emmekä maaperätutkimusta muutoin. Uskomme ja luotamme siihen, että maaperä on sitä, miltä se ulospäin näyttääkin. Pintavaaitus tehdään tulevalla viikolla. Lisäksi saimme tarjouksen talopaketista ja sitä pitäisi jossain kohdin käydä sitten edustajan kanssa hiukan tarkemmin läpi. Samoin kuin jatkosuunnitemia muutoinkin. Ilmoitimme, että hoidamme ensin muuton pois alta ja palaamme asiaan sen jälkeen :) Pyysimme tarjouksen myös toiselta talofirmalta, mutta sitä ei ole vielä tullut. Katsotaan sitten, otetaanko vielä kolmaskin tarjous, vai mitä tehdään. Omien kuvien perusteella tehtävä talomalli mansardikatolla on nimittäin sellainen yhdistelmä, joka rajaa mahdollisia talopaketin toimittajia aika lailla. Toisaalta tämä on kyllä ihan hyvä asia :)

torstai 17. heinäkuuta 2014

Asuntomessujen antia

Tänään käytiin miehen ja sen siskon kanssa kiertämässä läpi Jyväskylän asuntomessut. Itse olin hiukan etukäteen vilkuillut kohteita, ja jäänyt jotenkin siihen käsitykseen, ettei ihan hirveästi tarjontaa minun sisustusmakuuni tuolla ole. Mutta pitihän se päästä toteamaan vielä ihan luonnossakin :) Vaikka minuun nämä messut eivät oikein kolahtaneetkaan, ovat ne toisaalta ehkä kuitenkin modernin kaupunkirakentajan unelma.

Jotenkin messuista jäi minulle hiukan hajuton ja mauton fiilis. Kohteet olivat kovin samantyylisiä ja aika kaukana siitä hiukan perinteikkäämmästä rakentamisesta, joka meillä taas tulee omassa tulevassa talossamme luultavasti olemaan se avainjuttu. Seinäväreinä nähtiin pääosin valkoista, harmaata ja noita greige-sävyjä. Tapetit olivat selvästi vaatimattomampia ja huomaamattomampia kuin jokunen vuosi takaperin, samoin kylpyhuoneen laatoitukset. Keittiöt olivat jotenkin pelkistetyn oloisia selkeälinjaisine kaapinovineen. Hirsitaloja oli useita, samoin kivitaloja. Toki puutalojakin oli (varmaan valtaosa), mutta kaikki taisivat olla ulkoasultaan "moderni"-mallistoista. Jopa Älvsbytalo oli saanut tumman seinävärityksen ja punaiset ovet ja ikkunat.

Mies keräsi kovasti esitteitä, jututti esittelijöitä ja osallistui arvontoihin (sen lisäksi, että kävi kokeilemassa minikaivurilla kaivamista), eikä ollut ollenkaan perässä raahattava "niin", "joo", "kyllä kulta" -zombie, joita myös joskus tuolla näkee.

Tässä vielä kuvien muodossa muutamia poimintoja.

Olisikohan tässä aineksia syksyn ensimmäiseksi neuletyöksi?

Pupujussi meni tästä. Hauskan oivaltava yksityiskohta matossa.

Tällaiset haluaisin meidän tulevalle terassille.

Voi pehmo-parkaa!

Tässä ripaus hiukan ylellisempää makkarin sisustusta.

Oikein kutsuva pihakeittiö.

Selvänä trendinä saunarintamalla ovat tällä hetkellä leveistä lankuista tehdyt selkeälinjaiset lauteet. Sopii minulle!

Ripaus ylellisyyttä makuuhuoneen yhteydessä. Ammeen vieressä oli valtava maahan saakka ulottuva ikkuna, joten tässä voi kuvitella kylpevänsä näyteikkunassa (eikä paljon tarvitse edes käyttää mielikuvitusta).

Metsänpohjakunttaa voisin itsekin huolia pihalle. Luonnonkivistä on saatu aikaiseksi kiva polku.

Kiveä, suihkulähde, istutuksia, metsänpohjaa ja riukuaita. Huolisin!

Seinään upotettu hylly vaikuttaa kätevältä, ja on ihan kivan näköinenkin.

Naulakko narusta...

...tai helminauhasta.

Lopuksi ihan otsikon ulkopuolelta. Eilen käytiin poikkeamassa taas tontilla. Tällaisia löytyi :)

Omalta maalta poimittuja.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Palaset loksahtelevat

Eilinen alkoi sillä, että lähdimme katsomaan yhtä vuokranelikkoa. Meillähän edelleen ei ollut mitään tietoa asunnosta ja talon pitäisi olla tyhjillään 10.8. Kyseinen vuokra-asunto sijaitsi kerrostalon kuudennessa kerroksessa ja hissi oli pieni ja kammottava (piti kahisevaa ääntä aina kerrosten välissä). Minua, jolle vanhoissa ahtaissa hisseissä matkustaminen aiheuttaa ahtaan paikan kammon, pelkkä ajatuskin kyseisessä asunnossa asumisesta puistatti siis jo ennen kuin olimme avanneet ulko-ovea. Asunto oli, hmm, no ei kovin kummoinen. Tilaahan siinä olisi ollut runsaasti, mutta ei oikein tehnyt mieli koskea mihinkään :( Jopa mies oli sitä mieltä, että asunnon kunnossa ei ollut kehumista, ja mies ei kyllä ihan vähästä hätkähdä. Muuton työläys pienestä hissistä johtuen rupesi myös arveluttamaan - edessä kun olisi kuitenkin kaksi muuttoa varsin pienellä aikavälillä. Meillä oli edelleen optiona viereisessä talossa oleva kolmio, mutta sitä pääsisimme katsomaan vasta parin päivän päästä. Päätimme kuitenkin kaiken uhalla ilmoittaa nelikon vuokraajalle, että katsomme vielä sen kolmion.

Kahviteltuamme hetken kavereiden luona suuntasimme pikapikaa kotiin ennen pankkiin menoa. Satuin vilkaisemaan vielä vuokraoven ja sinne oli ilmestynyt uusi kohde. Se oli tosin vain kaksio, mutta kuitenkin reilun kokoinen ja näytti erittäin siistiltä. Soitimme heti vuokranantajalle ja pyysimme päästä vielä samana päivänä katsomaan.

Mutta ensin pankkiin, jossa allekirjoitettiin kauppakirjat nykyisestä talostamme. Joten se on virallista nyt - talo ei ole enää meidän, me vaan hengataan siellä elokuun alkuun asti :)


Pankista suunnistimme katsomaan vuokra-asuntoa numero kaksi. Se osoittautui lähestulkoon aamupäiväisen asunnon vastakohdaksi. Siisti viidennen kerroksen kaksio vuonna 2007 valmistuneesta talosta tosi hyvällä sijainnilla. Hissikin oli reilun kokoinen kuten yleensä uudemmissa taloissa on tapana. Allekirjoitettiin vuokrasopimus saman tien. Ja kivi vierähti sydämeltä! Meillä on sittenkin katto pään päällä elokuun alusta lähtien. Vuokranantaja ja mies löysivät heti myös yhteisiä tuttuja - ovat olleet samassa työpaikassa, mutta eivät ihan samaan aikaan kuitenkaan. Hauska yhteensattuma :)


Ilta menikin sitten pohtiessa, mitä kaikkia huonekaluja saadaan mahtumaan uuteen asuntoon ja mitä taas tehdään niille, jotka eivät sinne mahdu. Varastotilan vuokraaminenkaan ei ole poissuljettu vaihtoehto. Mies hoiteli lisäksi päivän aikana muuttoon liittyviä asioita, kuten varasi muuttoauton ja kyseli kantajia. Päivä oli kaiken kaikkiaan jotenkin niin tapahtumarikas, että vietin oikein kunnon liskojen yön, kun pää kävi koko ajan ihan ylikierroksilla eikä uni tullut silmään kuin vasta joskus neljän jälkeen. Aamulla heräsin kaatosateen kohinaan ihan liian aikaisin.

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Blogin nimi

Joku teistä on ehkä jo pohtinut, mistä blogin nimi kumpuaa...

Tonttimme muodostetaan määräalasta, joten saamme itse valita sille nimen. Pohtiessamme nimivaihtoehtoja tulimme siihen tulokseen, että nimellä pitää olla jokin merkitys ja se saisi jotenkin nivoutua paikkaansa ja historiaansa. Talomme tulee asuinalueen korkeimmalle kohdalle, mäen harjalle. Sukunimessämmekin on mäki. Viereisellä tontilla on läheiselle kartanolle kuuluvia vanhoja muonamiehen asuntoja, ja meidänkin tonttimme lohkaistaan kartanon maista. Koolla tonttimme ei ole pilattu, eikä sille mitään hulppeaa kartanoa rakenneta, mikä toki ei haaveemme olekaan, vaan ihan tavallinen talo. Etelä-Pohjanmaalla, josta mieheni on kotoisin, taloja kutsutaan yleisesti tuviksi. Näistä kaikista se ajatus sitten kumpusi: Mäkitupa. 

Mäkitupa tarkoitti aikoinaan maatilan alueella olevaa vuokra-asumusta, pikku tupaa, johon yleensä ei kuulunut mainittavammin viljelypinta-alaa. Vuoden 1919 niin sanotun torpparivapautuslain myötä mäkitupalaiset saivat mahdollisuuden lunastaa tilat itselleen. Meidän Mäkitupa tulee toki olemaan hiukan tuoreempaa perua ;)

Ja Rauhala tulee tietysti Kannustalon Rauhalasta :) Se on talomalli, johon kumpikin olemme kovasti mieltyneet. Se, tuleeko tuleva talomme lopulta kuitenkaan olemaan Kannustalon Rauhala, on toki vielä lopullisesti päättämättä. Mikäli päädymmekin johonkin toiseen talotoimittajaan, pitänee harkita blogin nimeä vielä uudestaan.

Vaeltelua

Päätettiin ottaa viikonloppuna pieni irtiotto kaikesta tästä talokauppaan, muuttoon ja rakentamiseen liittyvästä härdellistä ja suunnattiin mökille sekä yhdeksi päiväksi Seitsemisten kansallispuistoon samoilemaan. Kymmenisen kilometriä kansallispuiston rauhallisissa maisemissa oli aikamoista mielen terapiaa. Suosittelen!

Mökkirannasta. Superkuu nousemassa.

Seitseminen

Pitkospuita

Seitsemisjoki

Välillä polku oli vähän kivikkoisempaa.

Hyttysten torjuntaa.

Sumpit tulilla

Erämaajärvi

Onko tämä nyt sitä rahkasammalta?

Lakkojakin tulee.

Koverosta löytyi tällaisia veijareita.

Ja nämä myös.


Tästä on hyvä jatkaa taas eteenpäin kohti uusia haasteita!

torstai 10. heinäkuuta 2014

Sitä sun tätä

Tänään käytiin taas pitkästä aikaa tontilla ihmettelemässä. Kaikki oli ennallaan ;) Horsmaa ja pajua riittää. Tällä kertaa otin pari kuvaa, vaikka eipä noista oikein hullua hurskaammaksi tule. Hiukan hirvittää, miten kalliiksi pohjatöiden tekeminen tässä tulee, kun on tuota korkeuseroa, ja miten talon ja tallin saa siihen järkevästi istumaan ja liittymän tehtyä ja... Mutta näillä mennään.

Siinä se meidän tönkäre on tieltä suurin piirtein lounaaseen päin kuvattuna.

Tämä kuva tontin itärajalta pohjoisen suuntaan.

Eilen tehtiin kuntotarkastusta meidän nykyisessä kodissa, ja kaikki oli erinomaisessa kunnossa. Kuukauden päästä olisi sitten muutto. Vaikuttaa siltä, että saadaan vielä kattokin pään päälle, vaikka kiire aikataulu tässä onkin. Ylimääräisistä tavaroista yritetään päästä samalla eroon, minkä muilta kiireiltä tässä kerkeää.

Saatiin myös korjaillut luonnoskuvat talosta, ja niiden pohjalta talotehdas laskee tarjouksen. Pitänee tosin joltain kilpailevaltakin firmalta tarjous vielä pyytää. Tällaiselta näyttävät suunnitelmat ja hyvin pitkälle noiden mukaan varmasti mennään, jos kaikki menee niin kuin Strömsössä. Pieniä viilauksia korkeintaan tulee enää. Pohjapiirros tosin tulee mitä todennäköisimmin kuitenkin kokonaan peilikuvana (riippuen talon ja tallin lopullisesta asemoinnista tontille).

Alakerta
Yläkerta


torstai 3. heinäkuuta 2014

Avaimet käteen

Tämä on hauska, vaikka toivonkin, ettei siitä tule meidän rakennusprojektin teemabiisiä ainakaan tarinansa puolesta.

Avaimet käteen (Arttu Wiskari)

En ostanut ees nauloja tai vasaraa, 
minä myönnän heikon puoleni. 
Taloja valmiinakin nykyään saa, 
heitin olan yli huoleni. 
Vältin toistamasta isien kaavaa, 
ne kaikki raksalta sai vatsahaavan, 
kun taidoillaan uhosi 
mielenterveyden tuhosi. 

Mä sorruin siihen ruotsalaiseen kopioon, 
oli muilla liian kallista. 
Myyjälle kerroin epävarma oon, 
sain alennusta autotallista, 
Miksen lukenut mä pientä fonttii? 
Ei kauppahintaan kuulunutkaan tonttii, 
perustuksia tai lupahakemuksia. 

Tän piti olla avaimet käteen ja jouluksi taloon, 
meni kunnolla käteen, syntyi hirveä haloo, 
jäi vain avaimet käteen, täytyy yksin tieni tarpoa, 
miksei enää ole Karpoa? 

Tän junaradan varrelta me ostettiin, 
peltotontti pilkkahinnalla. 
Kuukauden päivät maata nostettiin, 
ei pysy talo saven pinnalla. 
Onneks mulla vielä selkä joustaa, 
tästä suosta voittajana noustaan, 
kohta talvi on ja perhe koditon. 

Tän piti olla avaimet käteen ja jouluksi taloon, 
meni kunnolla käteen, syntyi hirveä haloo, 
jäi vain avaimet käteen, täytyy yksin tieni tarpoa, 
miksei enää ole Karpoa? 

Onneks kapee on toi Suomenlahti, 
sen takaa töihin löytyi Rauno ja Ahti.
Mut hävis mystisesti verokortit, 
kun satamassa aukes tullin portit.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Tapahtumarikas päivä

Talo on ollut myynnissä viikon ja tänään hyväksyimme tarjouksen. Huonot ovat siis ajat talon myynnille, kuten eräs välittäjäehdokkaista myyntipuheessaan sanoi ;) Saimme ensimmäisen tarjouksen sunnuntaina, ja sitä ollaan tässä nyt muutama päivä työstetty. Lopputulokseen olemme ihan tyytyväisiä. Pienet sille!


Nyt voikin jo kääntää katseen kohti tulevaa. Viikon päästä olisi vielä kuntotarkastus ja jos/kun se menee läpi, päästään allekirjoittamaan kauppakirjaa. Muutto osuisi heinä-elokuun vaihteeseen, ja sitä ennen pitäisi jostain löytää vielä asuntokin. Niin että jos jollain on tarjota kivaa vuokrakolmiota, saa ottaa rohkeasti yhteyttä ;) Yhteen vuokra-asuntoon laitettiin hakemus heti tänään, mutta saa nähdä tärppääkö. Edessä on siis ankara talon tyhjennys ja pakkausoperaatio, mutta sitä ennen käydään vielä juhlimassa sukulaistytön ripille pääsyä, ja toivottavasti ehditään nähdä vähän kavereitakin. Ehkä pitää myös poiketa ennen loman loppumista Asuntomessuille, kun kerrankin on oikeasti aihetta mennä sinne muutenkin kuin vain haaveilemaan :)

Jotta päivässä ei olisi vielä tarpeeksi kaikkea jännää, putkahti talon luonnoskuvat sähköpostiin illansuussa. Näyttää aika kivalta, eikö?




Mökkiraksalla

Viikonloppuna ahkeroitiin taas mökkiraksalla.

Naapurilta oli varastettu peräkärryn varapyöriä. Pidätykseen johtavista vihjeistä saa kuulemma palkkion :)


Vahva epäilykseni tosin on, että pidätyksiä ei tässä tapauksessa tulla näkemään, ellei kyseessä sitten ole järjestäytynyt vararengasvoroliiga.

Terassia tehtiin jo viime kesänä ja nyt jatkettiin siitä, mihin silloin jäätiin. Valmista tuli!


Myös loput keittiön kaapit saatiin asennettua. Nyt enää vain pöytälevy, lavuaari ja liesituuletin kiinni ja ei kun kokkailemaan.


Viikonlopun päätteeksi siivottiin vielä viimeiset puutavarapinot pois pihalta ja sisälläkin imuroitiin. Kyllä siellä kohta voisi minun mielestäni ruveta jo sisustamaan.