Odottelimme jo hyvissä ajoin hattu kourassa rakennustarkastajan oven ulkopuolella, että hänen korkeutensa suvaitsee ottaa meidät vastaan. Olimme valmistautuneet perustelemaan, miksi juuri meidän pitäisi saada mansardikattoinen talo. Jonkin aikaa odoteltuamme pääsimme vihdoin saman pöydän ääreen ja levittämään luonnoskuvat hänen korkeutensa nenän eteen.
Keskustelun avannut "Se teidän tontti on siis siinä suojeltujen talojen naapurissa?" sai niskavillani nousemaan pystyy ja kämmenet hikoamaan. Valmistauduin jo pitämään palopuhetta siitä, miten hyvin mansardikattoinen perinnetalo sopii juuri tuohon ympäristöön. "Minähän laitoinkin jo siinä sähköpostissa, että mansardi käy tuohon kyllä", loksautti leukani auki ja vei sanat suustani. Hyvä niin, sillä muuten olisin möläyttänyt, että en minä ikinä ole mitään sähköpostia saanut, vaikka asiaa kyllä jo tontin ostovaiheessa kysyinkin. Tämän jälkeen tunnelma olikin meidän puolelta huomattavasti rentoutuneempi ja yritimme vain peitellä hymyä :)
Totta tosiaan, mansardikatto ei tulisi olemaan mikään ongelma, kerrosluvun ylitys (mitä minun laskelmieni mukaan ei tosin edes tulisi, mutta en viitsinyt käydä kinaamaan, ettei hänen korkeutensa vaan muuttaisi mieltään muunkin suhteen) menisi vähäisenä poikkeamisena ja peittoalaan (joka meillä tulee menemään todella kortille) sallittaisiin kyllä muutaman neliön ylitys. Ja meillä oli suupielet korvissa!
Mukaan saimme listan liitteistä, joita rakennusluvan liitteeksi pitää hankkia. Siinä on rastittuna 14 kohtaa. Kaikkein pöljimmältä tuntuu, että meidän pitää pyytää toiselta kunnan viranomaiselta paperi, joka pitää toimittaa toiselle kunnan viranomaiselle. Byrokratian luvattu maa tämä Suomi!
Palaverista kotiuduttuamme soitin talotehtaan edustajalle ja hän oli suorastaan hämmästynyt, ettei mitään mutinoita tullut. Joten ei muuta kuin eteenpäin ja pakettia tontille vielä ennen joulua, jos hyvin käy...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.