Kirpparipalstan viemää

Innostuin taas näin kesäloman kunniaksi laittamaan tavaroita myyntiin Facebookin kirpparipalstalle. Samaa harrastin jo viime kesänä, ja totesin palstan erittäin toimivaksi keinoksi hankkiutua eroon itselle turhasta tavarasta. Ja sehän sopii nyt paremmin kuin hyvin, jos/kun muuttokin on edessä. Ovellamme käykin aikamoinen trafiikki, kun olen innostunut tyhjentämään taloa ja varastoa - mies jo huolestuneena kyseli, jääkö meille itselle mitään ;) Siitä ei kyllä ole pelkoa, sen verran paljon tavaraa on tullut tässä vuosien saatossa haalittua nurkkiin pyörimään...

Eilen oli ensimmäinen julkinen näyttö. Porukkaakin oli käynyt kivasti, mutta vielä(kään) ei ole tarjouksia tullut. Eletään siis piinaavia aikoja - minua tuo nyt kyllä enemmän meistä kahdesta piinaa, koska tunnetusti olen hyvin kärsimätön luonne. Ensi viikolla on uusi näyttö, josko sitten jo tärppäisi.

Jännän äärellä

Välittäjä on valittu, ja nyt lähti talo myyntiin. Vettä on satanut monta päivää ja mitään toivoakaan ei ole ollut päästä nurmikkoa leikkaamaan, joten pihakuvat ovat mitä ovat. Kuvauskeikka tuli kaiken kaikkiaan varsin lyhyellä (alle vuorokauden) varoitusajalla. Onneksi siis siivosin kylppärin ja saunan jo juhannukseksi. Terassitkin kuurattiin juhannusaattona (voi niinkin juhannusta viettää). Muutoin meillä on kyllä varsin siistiä, joten aika pikaisella imurointi, pölyjen pyyhintä ja tavaroiden järjestely -sessiolla päästiin. Ensimmäinen näyttökin on jo huomenna. Sitten vain odotellaan tarjouksia :)

Tervetuloa kotiin!

Toki koitetaan vähän lomaillakin tässä kaiken siivoamisen ja jännittämisen välissä. Säät kun vielä vähän suosisivat sitäkin puolta...

Raksahommien suhteen on edelleen hiljaiseloa - tontilla kasvaa kaikessa rauhassa horsmaa ja puolimetristä pajua :) Raksaintoa on onneksi saatu hiukan tyydytettyä appivanhempien mökillä, joka tosin pian rupeaa olemaan ihan viime silauksia vaille valmis. Ikean keittiökaappeja kasailtiin siellä viimeksi.

Mökkikeittiö

Tapaamista pukkaa...

Mitäs sitten, kun jo näin alkumetreillä meinaa tietotulvaähky yllättää? Eilen meillä kävi kiinteistönvälittäjä arvioimassa talon, huomenna tulee toinen. Välittäjä pitäisikin seuraavana valita, ja talo saada mielellään mahdollisimman pian myyntiin. Ja ennen myyntiin laittoa toki pitäisi vielä laittaa taloa ja pihapiiriä kuvaus- ja myyntikuntoon muun muassa kitkemällä rehottavia rikkaruohoja ja siivoamalla, siivoamalla ja siivoamalla. Onneksi kohta on loma! Talon myyntiaikataulusta taas on kiinni rakennusprojektin aloitus.

Tänään kävimme talofirman edustajan luona kyselemässä ja ihmettelemässä. Tonttimme on kuulemma haastava, mikä ainakin itselleni tuli hiukan yllätyksenä. Mitä haastetta pienessä mäennyppylässä muka voisi olla? Pitäisi kai teettää joku pintavaaituskartta, jotta saadaan paremmin suunniteltua rakennusten korkeustasoja ja kulkuja. Maaperätutkimusta ei välttämättä tarvitsisi, kun jo otsallaan näkee, että hiekkaa ja kiveä on. Kalliotakin kuulemma tontin reunassa näkyi, voi joutua louhimaan, jos sattuu talon kohdalle. Tähän taas voisi varautua paremmin, jos olisi maaperätutkimus tehtynä, tosin siinä isot kivet voivat tulla virheellisesti luetuksi kallioksi. Ota noista sitten selvää. Jo aiemmin ajattelemamme talon paikka tontilla meni uudelleen pohdintaan, samoin se, tuleeko peilikuva vaiko eikö. En siis todellakaan lähimainkaan ole osannut pohtia kaikkea etukäteen - oikeastaan tuntuu, että en ole osannut pohtia juuri mitään etukäteen. Paitsi talon pohjapiirrosta, joka saikin kehuja. Noh, jäämme nyt odottelemaan luonnoskuvia, joiden kanssa pitää sitten mennä kunnan rakennusvalvontaan juttelemaan mukavia. Projektin toinen haaste tontin lisäksi on kuulemma kunnan rakennusvalvontaviranomainen - mitä sitten lie tarkoittaakaan. Kunhan ei nyt vaan meiltä mansardiunelmaa veisi...

Hiukan pelonsekaisin tunnelmin siis tällä hetkellä - miten tästä kaikesta voi pieni ihminen selvitä?

Matkalla unelmista todeksi

Muutama vuosi taaksepäin asuttuamme nykyisessä talossamme kaksi vuotta pohdimme miehen kanssa vuokratontin omaksi lunastamista. Olimme ostaneet talomme valmiina, pari vuotta asuttuna. Etsimme ensin tonttia, mutta kun sopivaa ei vastaan tullut, päädyimme ostamaan valmiin talon. Haave talon rakentamisesta eli kuitenkin edelleen ja pulpahteli aika ajoin pintaan. Tuolloin kuitenkin päätimme, että tähän jäämme ja lunastamme tontin omaksi. Niin teimme. Rupesimme miettimään, miten saisimme talosta enemmän näköisemme. Pientä pintaremonttia toki oli jo tehty, mutta suuremmat linjat kaipasivat muutosta. Miehelle pitäisi saada studiotila. Minä taas halusin kuistin ja vaatehuoneen. Suunnittelin laajennusosaa, ja sellaisen saisikin ihan kivasti tehtyä. Varsinaista kuistia siihen kyllä ei saisi, mutta kunnon eteistilan kuitenkin. Samalla pitäisi vaihtaa koko talon lattiat laminaatista parkettiin, laittaa kuntoon epäkäytännöllinen kodinhoitohuone ja kaksi pientä makuuhuonetta voisi yhdistää yhdeksi isoksi. Kylpyhuoneestakin pitäisi jossain kohdin vaihtaa seinäkaakelit uusiin. Sulateltuamme remonttiaikeita aikamme huomasimme, että remontista ei tulisikaan ihan pieni. Silloin rupesimme pohtimaan koko homman järkevyyttä. Saisiko talosta remontoimallakaan unelmien taloa? Minä, joka lähes koko ikäni olin piirrellyt erilaisia unelmataloni pohjapiirroksia, jouduin myöntämään itselleni, että ei. Minun unelmieni talossa on puolitoista kerrosta ja mansardikatto. Siinä on lasikuisti ja kylpyhuoneessa tassuamme. Myös miehelle oman talon rakentaminen (tai rakennuttaminen) on aina ollut eräänlainen miehisyyden mittari. Niin alkoi tontin etsintä, joka tuntui aika ajoin suorastaan toivottomalta. Mutta sitten eräänä toukokuisena päivänä se löytyi puolivahingossa ja iski kerrasta. Tarjouksemme hyväksyttiin ja asiat lähtivät rullaamaan. Meille tulee uusi koti...