Muutama
vuosi taaksepäin asuttuamme nykyisessä talossamme kaksi vuotta pohdimme miehen kanssa vuokratontin omaksi lunastamista. Olimme
ostaneet talomme valmiina, pari vuotta asuttuna. Etsimme ensin
tonttia, mutta kun sopivaa ei vastaan tullut, päädyimme ostamaan
valmiin talon. Haave talon rakentamisesta eli kuitenkin edelleen ja
pulpahteli aika ajoin pintaan. Tuolloin kuitenkin päätimme, että
tähän jäämme ja lunastamme tontin omaksi. Niin teimme. Rupesimme
miettimään, miten saisimme talosta enemmän näköisemme. Pientä
pintaremonttia toki oli jo tehty, mutta suuremmat linjat kaipasivat
muutosta. Miehelle pitäisi saada studiotila. Minä taas halusin
kuistin ja vaatehuoneen. Suunnittelin laajennusosaa, ja sellaisen
saisikin ihan kivasti tehtyä. Varsinaista kuistia siihen kyllä ei
saisi, mutta kunnon eteistilan kuitenkin. Samalla pitäisi vaihtaa koko talon lattiat laminaatista parkettiin, laittaa
kuntoon epäkäytännöllinen kodinhoitohuone ja kaksi pientä
makuuhuonetta voisi yhdistää yhdeksi isoksi. Kylpyhuoneestakin pitäisi jossain kohdin vaihtaa seinäkaakelit uusiin. Sulateltuamme
remonttiaikeita aikamme huomasimme, että remontista ei tulisikaan
ihan pieni. Silloin rupesimme pohtimaan koko homman järkevyyttä.
Saisiko talosta remontoimallakaan unelmien taloa? Minä, joka lähes
koko ikäni olin piirrellyt erilaisia unelmataloni pohjapiirroksia,
jouduin myöntämään itselleni, että ei. Minun unelmieni talossa
on puolitoista kerrosta ja mansardikatto. Siinä on lasikuisti ja
kylpyhuoneessa tassuamme. Myös miehelle oman talon rakentaminen (tai
rakennuttaminen) on aina ollut eräänlainen miehisyyden mittari.
Niin alkoi tontin etsintä, joka tuntui aika ajoin suorastaan
toivottomalta. Mutta sitten eräänä toukokuisena päivänä se
löytyi puolivahingossa ja iski kerrasta. Tarjouksemme hyväksyttiin
ja asiat lähtivät rullaamaan. Meille tulee uusi koti...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.