Blogi rakentamisesta, unelmista, elämästä...

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Kummitus on poissa

Se alkoi syyskuussa ensimmäisten kylmien öiden myötä. Ensimmäisen kerran kuulin sen eräänä lauantaisena aamuna. Pam-pam-pam-pam-pam. Luulin, että ulkona ammutaan - sorsajahti. Muutaman tunnin päästä kuului uudestaan. En kiinnittänyt ääneen mitään huomiota. Mutta kun ääni kuului illalla ja yölläkin, ruvettiin ihmettelemään. Se taitaakin tulla meidän talosta eikä ulkoa. Tuon jälkeen ääni kuului aina säännöllisen epäsäännöllisesti. Useamman pamauksen sarja, samaan tahtiin, kuin joku pudottaisi pallon lattialle ja se pomppaa muutaman kerran. Välillä pauke oli niin kova, että siihen heräsi yöllä, kuin vasaran naputus seinään, välillä vaimea ja tuskin kuultavissa. Välillä oli useita päiviä hiljaista ja välillä pauke kuului puolen tunnin välein.

Äänen alkuperän selvittäminen oli haastavaa. Emme löytäneet siitä mitään yhteyttä esimerkiksi veden laskemiseen. Mitään selvää kaavaa esiintymisajoissa tai -tiheyksissä ei ollut. Sisällä oli vaikea paikantaa, mistä suunnasta se tulee. Yläkerrassa kuulosti, että ääni tulee alhaalta, alakerrassa taas ylhäältä. Suuntaakin oli mahdoton sanoa. Epäilimme aluksi teknistä tilaa ja jotain siellä olevaa laitetta. Eräänä iltana päivystimmekin siellä vuorotellen (taskulampun valossa, sillä teknisessä tilassamme ei ole vieläkään valaisinta). Ei mitään, ei pihaustakaan. Sisällä ääni sen sijaan lopulta kuului, eikä tullut samaan aikaan esim. maalämpöpumpun käynnistymisen kanssa. Kysyimme neuvoa viisaammilta. Vastaava mestarimme ehdotti, josko ulos olisi jäänyt roikkumaan jokin sähköjohto, joka tuulessa naputtaa seinää. No ei ollut. Eikä tuollainen ääni koko taloon olisi kantautunut. Joku kaveri ehdotti jääkaappia. Ei ollut sekään, vaikka kummallisia ääniä siitäkin välillä kuuluu. Kysyimme myös vastaavalta, onko häneltä ketään työmiehiä kateissa, jos joku on vaikka vahingossa jäänyt seinän väliin tai yläpohjaan ja yrittää sieltä viestittää apua. Ei kuulemma ollut. Siippa teki yläpohjaan luukunkin, jotta nähtiin, että siellä on kaikki kunnossa.

Eräänä yönä vaatehuoneen ovi oli jäänyt vahingossa auki. Heräsimme kumpikin paukesarjaan, joka toistui lähes heti perään toiseen kertaan. Ääni kuulosti tulevan vaatehuoneen suunnasta. Siellä meillä on yläkerran lattialämmityksen jakotukki. Tämän jälkeen rupesimme vanhtaamaan tiukemmalla silmällä jakotukkia. Kerran Siippa sattuikin olemaan jakotukin vieressä, kun ääni kuului. Silloin alkoi aukeamaan vyyhti. Jakotukin virtausmittarit "hakkasivat" paukkeen tahdissa.  Lattialämmitysfirma ei meinannut ensin millään uskoa, mutta Siipan saatua ilmiön videolle uskoivat, ja osallistuivatkin sen jälkeen kiitettävästi asian selvittelyyn. Kaikenlaisia testejä tehtiin vian paikantamiseksi. Ensin epäilimme, että vika on vain yhdessä piirissä, sillä sen mittari tuntui "hakkaavan" muita enemmän. Pohdittiin mahdollisuutta, onko putki voinut vaurioitua ruuvista. Meillä on yläkerrassa kipsivalu, joten lattiaan ei ole ruuvattu mitään muuta kuin portaan kaiteen alapuu ja sekin on niin porrasaukon reunassa, ettei sillä kohdin kuvien mukaan ollut lattialämmitysputkia. Lisäksi oikuttelevin piiri oli minun työhuoneessa. Siellä ainakaan ei ole mitään porattu lattiaan. Ja paineet kuitenkin piirissä pysyvät, joten sekään ei viitannut vuotoon. Siippa irrotteli lattialämmityspiirejä säätäviä toimilaitteita vuorotellen, vaihtoi lämpömittareita ja ties mitä muuta. Huomattiin, että kylpyhuoneen käsikäyttöistä termostaattia säätäessä rupesi heti paukkumaan ja sama ilmiö tuli myös viiveellä, kun huonekohtaisia termostaatteja säädettiin. Lopulta tuli putkimies. Hän huomasi heti kiertoveden lämpöä nostettuaan, että sekä ylä- että alakerran lattialämmityksen syötöt oli kytketty jakotukkeihin väärin päin, tulo menoon ja meno tuloon. Neste kiersi ilmeisesti piirissä väärin päin, tai ainakin yritti kiertää. Ongelma korjattiin niin, että putkimies käänsi pumpulta syötöt toisinpäin. Onneksi korjaustoimenpide oli helppo ja yksinkertainen.

Ilmiö tuntui olevan kaikille hyvin vieras. Kuin kukaan ei olisi koskaan ennen moiseen törmännyt. Siksi halusin kirjoittaa tänne, jos vaikka joku muu joskus tuskailee samanlaisen ongelman kanssa.

Nyt on ollut jo puolitoista viikkoa ihan hiljaista. Näyttäisi siis siltä, että kummitus on manattu pois. Tosin kun yhdestä riesasta päästiin, toinen tuli tilalle. Nimittäin hiiri hiirulainen on järsinyt tiensä meidän välikattoon... *mur*


Ps. Ensimmäinen reikä on tehty seinään, meillä on olohuoneessa kello :)

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Siirtyminen talviaikaan

Viime yönä käännettiin kellot. Eikö se tarkoita, että kohta on joulu ja voi jo laittaa ensimmäiset jouluvalot? :) Minulle kävi nimittäin niin. Normaalisti en kyllä ole ihan näin aikaisin vielä liikkeellä. Eilen oli ihan älyttömän kaunis ja aurinkoinen päivä, ja päätin, että nyt käyn vihdoinkin hankkimassa vähän callunoita nyykähtäneiden krysanteemien tilalle. Käteen jäi kuitenkin myös sypressi ja jouluvalot. Ja kun kerta istutushommiin ruvettiin, niin eihän sitä puolitiehen voinut jättää ja valoja laittamatta. Niinpä etuterassimme näyttää nyt tältä:





Me ollaan otettu syksy rakentamisen kannalta aika rauhan merkeissä. Käytännössä ei siis olla tehty juurikaan mitään. Kaikki pihaan liittyvä jätettiin suosiolla ensi kesään. Autotalli on tehty ulkoa valmiiksi (portaita ja ajoluiskaa lukuun ottamatta) ja tallin sisälläkin on nyt seinät melkein kokonaan levytetty. Pian siellä pääsisi siis maalaushommiin, jos siltä tuntuu. Ei nyt kuitenkaan olla haluttu ottaa tuosta mitään stressiä itsellemme, sen verran tiukille tämä koko homma on ottanut. Ja kun ajoluiskaakaan ei ole, tallin sisätöilläkään ei niin kiire ole - tulevana talvena siellä ei siis tulla autoja vielä säilyttämään, mutta eivätköhän nuo tuossa pihallakin selviä.

Siippa askarteli pari viikkoa sitten tarkistusluukun talon yläpohjaan. Sinne kun nimittäin ei ole ollut toistaiseksi lainkaan pääsyä. Vastaavamme ehdotti aikoinaan, että käyntiluukku olisi tehty sisätiloihin esimerkiksi yläkerran aulaan tai Siipan studioon. Vastustin ajatusta silloin niin kovasti, että luukku jäi (onneksi) tekemättä. Tuonne yläpohjaan kun ei oikeasti tarvitse päästä kuin joskus ja jouluna tarkistamaan, että kaikki on kunnossa. Se ei toimi meillä käyttöullakkona, koska sellainen on tallin yhteydessä. Luukku olisi ollut ruma sisätiloissa ja siitä tuskin olisi saanut ihan tiivistäkään. Lisäksi sen kautta olisi luultavasti tullut sisälle puhallusvillaa, jos ylhäällä olisi pitänyt käydä.

Muutama viikko sitten Siippa tosiaan ryhtyi tuumasta toimeen ja otti sahan käteen. Luukku tehtiin makuuhuoneen puoleiseen päätyyn, koska sinne on helpompi kiivetä (alla on yksikerroksinen osa). Eikä voi kyllä muuta sanoa, kuin että hienon luukun Siippa saikin aikaisiksi! Minä en varmasti ikinä olisi saanut tuota tehtyä (ihan jo siksikin, että en ikipäivänä olisi uskaltanut keikkua tikkaiden varassa noin korkealla). Luukkuun ei laitettu lainkaan saranoita, vaan se nostetaan kokonaan pois paikoiltaan. Ja mikä tärkeintä, yläpohjassa oli kaikki ihan kunnossa.



Mukavia pimeneviä syysiltoja kaikille, nauttikaa olosta ja rakkaimpien seurasta!


sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Kurkistuksia

Hei kaikille pitkästä aikaa! Hengissä ollaan edelleen :) Olen kovin hämmentynyt siitä, että blogiani on käyty varsin ahkerasti lukemassa päivitystauosta huolimatta. Kiitos jokaiselle!

Halusin jakaa kanssanne muutaman pienen maistiaisen kodistamme. Sisustamiselle ei ole oikein ollut energiaa, mutta jotain pientä sentään on tullut saatua aikaiseksi. Osa tavaroista on tosin löytänyt paikkansa siitä, mihin ne on suoraan muuttolaatikoista nostettu. Minulle käy usein niin. Käykö muille?

Ensin kurkistus olohuoneeseen:





Tuo huopainen puukori oli sellainen, jota muistan hiplailleeni kaupassa jo kauan sitten. En itse asiassa edes muistanut, missä kaupassa korin aikoinaan näin, ja ehdin jo etsiä sitä useammastakin paikasta, kunnes se viime viikolla ihan vahingossa käveli vastaan. Se ei ehkä ole materiaaliltaan kaikkein käytännöllisin puiden säilytykseen, mutta kauneus voitti tällä kertaa käytännöllisyyden. Huopa on mielestäni todella miellyttävä materiaali, jotenkin niin lämmin ja pehmeä. Sohva hankittiin lopulta Ikeasta. Haaveilin alun perin Furninovan Birmingham-sohvasta, mutta budjetti tuli tässä kohdin vastaan. Tv-taso löydettiin Maskusta. Se on valmistettu kierrätyspuusta. Jotain samanhenkistä haaveilen ruokapöydäksikin, sitten joskus.

Muuta alakertaa:





Vierashuoneen värimaailmaksi valikoitui ihan vahingossa samat sävyt kuin Marimekon lumimarja-kankaassa, josta olen pingottanut taulun jo edellisen kotimme seinälle. Tosin kuvista nuo sävyjen samankaltaisuudet eivät nyt kyllä käy oikein ilmi. Kyseisen taulun paikka tuleekin siis olemaan vierashuoneessa pianon päällä (sitten, kun raaskin tehdä ne ensimmäiset reiät seiniin). Kuistiinkin saatiin vihdoinkin viikko sitten kattovalaisin, joka on hengeltään tuollainen vanhahtava. Keittiömme on osoittautunut kaikin puolin varsin toimivaksi, ja siitä olen erityisen iloinen, sillä käytinhän sen suunnitteluun ihan hirmuisesti aikaa.

Verhoja meillä ei ole vielä missään (ne reiät!). Myös kello odottaa vielä pääsyä olohuoneen seinälle. Luulen, että aloitan seinien rei'ittämisen tuosta kellosta :)

Sitten esimerkkejä niistä tavaroista, jotka vaan ovat jääneet niille sijoilleen, mihin ne on laatikosta purettu:





lauantai 29. elokuuta 2015

Muita enemmän

Arvon kanssaraksaajat ja raksabloggaajat. Aion nyt jakaa kanssanne suuren viisauden. Rakentaminen on voimia vievää ja uuvuttavaa. Se voi jopa käydä liian raskaaksi. Se voi viedä elämästä ilon. Ja ennen muuta se voi ajaa puolisot erilleen ja tuhota parisuhteen. Niin on käynyt valitettavan monille, vaikka harvat varmaan projektia aloittaessaan uskovat ajautuvansa erilleen. Siispä ystävät hyvät, hoitakaa parisuhdettanne, pitäkää huolta toisistanne ja itsestänne, puhukaa ja rakastakaa. Senkin uhalla, että projekti viivästyy tai juuri se unelmien seinälaatta tai tapetti jää saamatta. Tuskin kenenkään mielestä vasta valmistunut talo on unelmien täyttymys, jos se kaikkein rakkain ei ole sitä jakamassa.

Aion nyt jättää blogin pienelle tauolle ja keskittyä siihen, mikä on minulle kaikkein tärkeintä, sillä se ei todellakaan ole tämä talo tai bloggailu. Kiitos jokaiselle projektiamme seuranneelle ja hyvää syksyn jatkoa kaikille. Ehkä palaan jossain vaiheessa...


sunnuntai 23. elokuuta 2015

Etuterassi ja ulkoportaat

Viikonlopun agendana oli saada etuoven terassi ja portaat tehtyä, ettei vieraiden tarvitse kompuroida ja taittaa nilkkaansa tullessaan meille esittelyyn keskiviikkona. Niin eikä nilkan taittaminen ole meille itsellekään toki kovin suotavaa.

Hommat alkoivat perjantaina pilareiden valulla. Pilareiden alle oli jo perustusvaiheessa valettu betonianturat, ja nyt niiden päälle tehtiin harkoista pilarit. Valu sai kuivua yön yli.

Terassin pilari

Lauantaina alettiin kasata terassin runkoa. Ensin aamulla tosin maalattiin autotallin pääty, joka on vielä ollut kokonaan maalaamatta.

Runko rakentuu
Terassin runko tuettiin toisesta reunasta pilareiden päälle ja toisesta reunasta perustukseen. Terassin runkona käytettiin 45x195 painekyllästettyä lankkua. Portaiden runkoon sen sijaan tuli hiukan pienempi eli 45x95 painekyllästetty lankku. Etuoven terassimme on kooltaan vain noin 2 m x 1,5 m eli ei sitä mihinkään oleskeluun ole tarkoitettukaan. En halunnut tuohon terassille ollenkaan kaidetta, koska valkoiseksi maalatuilla kaiteilla on taipumus mennä tosi nopeasti kurjan näköiseksi, jos ne ovat ihan taivasalla. Tästä syystä piirrätytin etuterassimme niin, että porrasaskelmat ovat kahteen eri suuntaan.

Tälle mallille rungon pystytys saatiin lauantain aikana. Ihan koko päivää ei rakenneltu - välillä käytiin nimittäin naapurissa tankkaamassa ja minun veljen perhekin poikkesi meillä pikavisiitillä päivällä.

Portaat alkavat hahmottua

Sunnuntaina jatkettiin siitä, mihin lauantaina jäätiin. Tosin ensin taas maalattiin autotallin pääty. Nyt alkavat olemaan kaikki tallinkin seinät ihan paria lankkua vaille maalattuna. On kyllä ollut aikamoinen urakka...

Otsalautojen kiinnitys

Kun portaikon runko oli saatu valmiiksi, kiinnitettiin ensimmäiseksi otsalaudat. Noiden portaiden jalkojen alle tulevien laattojen asennus oli muuten minun hommani. Ei nimittäin ollut ihan helppoa saada niitä kaikkia keskenään samaan tasoon ja suoraan. Murskettakaan meillä ei ollut oikein riittävästi, vaan piti rääpiä sitä ympäri pihamaata. Uskon ja toivon, että maa tuolta kohdin ei ole kovin routivaa (ja onhan terassin ja portaiden alla osittain routalevytkin), jottei ihan keikahda kumoon koko rakennelma.

Lautojen asennus

Lopulta oli vuorossa terassilautojen kiinnittäminen. Rakotulkit tein jostain löytämästäni listan pätkästä ja mallia otettiin Tapanin porukan talvella tekemistä teknisen tilan portaista ja takaterassista.

Valmiit portaat


Alkuillasta homma oli paketissa ja portaat valmiit.  Mielestäni niistä tuli todella onnistuneet, vaikka itse sanonkin. Olivat nimittäin ensimmäiset portaat, joita Siippa tai minä ollaan koskaan rakennettu. Portaiden nousu on noin 15 senttiä ja etenemä 35 senttiä. Noilla mitoilla ne oli meidän suunnitelmiin piirretty. Ensin kyllä ihmeteltiin tuota nousua, sillä se tuntui niin kovin vähältä. Hetken pohdittiinkin, josko oltaisiin tehty tuohon vain yksi porras kahden sijaan. Mutta päätettiin lopulta kuitenkin mennä suunnitelmien mukaan ja hyvä niin, sillä yhdellä portaalla olisi noususta kyllä tullut ihan liian korkea. Tuo 15 senttiä on itse asiassa todella hyvä ja miellyttävä tuollaisiin ulkoportaisiin. Ja luinpa jostain internetin ihmeellisestä maailmasta, että pääoven ulkoportaiden nousu ei kai saisi ollakaan 18 senttiä enempää.

Ensimmäiset ulkokukat

Eilisten vieraiden tuomat krysanteemitkin pääsivät heti paraatipaikalle. Minulla ei tähän asti olekaan vielä ollut mitään ulkokukkia. Tuli heti jotenkin niin paljon kotoisampi ja valmiimpi olo, kun sai talon pääovelle portaat ja kukkia. Tervetuloa siis meille!

maanantai 17. elokuuta 2015

Suosittiin suomalaista

Me ei rakentamisen eri vaiheissa mitenkään tietoisesti tehty valintoja niin, että olisimme pyrkineet erityisesti suosimaan suomalaista. Silti näin jälkikäteen ajateltuna meidän talomme saisi kyllä varmasti helposti Avainlipun, jos sellaisia taloille jaettaisiin.



Päätinpä oikein tehdä listaa kotimaisista yrityksistä, joiden tuotteita meille on hankittu:

1. Kannustalo
Talomme on toimittanut kotimainen talotehdas Kannuksesta. Toki en pysty sanomaan, onko työvoima täysin suomalaista, mutta materiaalit ainakin hyvin pitkälti tuntuivat olevan kotimaisia ainakin jos jotain pystyy päättelemään siitä, että runkopalkissa lukee Pölkky tai tuulensuojalevyssä Runkoleijona. Myös esimerkiksi talopaketin mukana tullut bitumihuopa oli kotimaista Katepalin tuotantoa ihan tuosta melkein naapurista.

2. Kaskipuu
Ulko-ovemme ovat Kannustalon omasta mallistosta, mutta valmistajana on Kaskipuu. Tehtaita näkyy olevan Ylikiimingissä, Haapajärvellä ja Viitasaarella, joten en osaa sanoa, mistä päin juuri meidän ovemme ovat peräisin.

3. Tiivi
Talomme ikkunat ovat Tiivin valmistamat. Tuotteiden kotimaisuudesta en valitettavasti onnistunut nettisivuilta löytämään tarkempaa tietoa, pääkallonpaikka sijaitsee kuitenkin ilmeisesti Jyväskylässä. Ainakin avainlippu yrityksellä näyttää olevan, joten se riittää minulle tässä kohdin.

4. Mattiovi
Tältä laitilalaiselta ovivalmistajalta ovat peräisin kaikki meidän sisäovet studion äänieristysovea lukuun ottamatta.

5. Jeld-Wen
Siipan studion äänieristysovi tulee vääksyläiseltä Jeld-Weniltä.

6. Topi-Keittiöt
Kaikki kiintokalusteemme (kylpyhuoneen ruotsalaista allaskalustetta lukuunottamatta) hankimme Topi-Keittiöiltä Kalajoelta. Liukuovikomeroiden valmistajana toimi myöskin kotimainen Stirpe, jonka tehdas sijaitsee Lapväärtissä, mutta joka keittiömyyjän mukaan teettää ainakin osan kalusteistaan nykyisin Virossa. Tästä siis pieni miinus listaan.

7. Timberwise
Nimestään huolimatta täysin kotimainen Loimaalla sijaitseva yritys, jolta hankimme lankkuparkettimme.

8. Westwood
Talopakettiimme kuuluneet sisäportaat on valmistanut rantaruotsalainen Westwood Uusikaarlepyystä.

9. A-Tiilikate
Tämä Aurassa toimiva perheyritys on Kannustalon yhteistyökumppani, jolta meidänkin talomme kattotiilet ovat peräisin.

10. Warma-Uunit
Myös takkamme on valmistettu perheyrityksessä, Warma-Uuneilla Uudessakaupungissa.

11. Kärävä Oy
Saunamme lauteet ja paneelit on hankittu Pirkkalassa toimivalta Kärävä Oy:ltä, jonka aiempien tuotantotilojen ohitse on tullut ajettua kerran jos toisenkin vielä asuessamme edellisessä talossamme.

12. Lauta Oy
Tästä paikallisesta yrityksestä on haettu erinäistä puutavaraa ja muun muassa kylpyhuoneen katon paneelit ja listat sekä pukeutumistilan seinäpaneelit.

13. E.T. Listat Oy
Kannustalon toimitukseen kuuluvat sen oman malliston mukaiset listat ja paneelit tulevat Ylivieskasta.

14. Ido
Wc-istuimemme ovat kotoisin Ido Kylpyhuoneilta Tammisaaresta.

15. Iki-kiuas
Saunan kiukaaksemme valikoitui helsinkiläisen Iki-kiukaan pilarikiuas etäohjauksella. Meillä oli vastaava hiukan pienemmän teholuokan kiuas jo entisessä talossamme ja tykästyimme siihen niin, että uuteenkin oli saatava samanlainen.

16. Tikkurila
Toki tämä yritys toimii nykyisin useassa maassa, mutta alkujuuret juontavat Suomeen ja Vantaalle Keravanjoen suistoon. Tästä syystä lasken yrityksen kotimaiseksi ja uskon, että Suomessa myytävät maalit on myös tuotettu Suomessa. Meidän kaikki maalit sekä ulkona että sisällä ovat Tikkurilalta.

Lisäksi pari muutakin juuriltaan suomalaista yritystä, joiden kotimaisuudesta en voi mennä takuuseen:

17. Abloy
Kaikki lukot ja painikkeet meillä on Abloylta, jolla on Suomessa tehtaat Joensuussa ja Björkbodassa.

18. Oras
Pesualtaiden ja kuraeteisen hanoiksi meillä valikoitui raumalaisen Oraksen hanat.

19. Grana
Yläkerran kylpyhuoneen ammeemme on Granan Sylvia. Kyseisen firman toimisto sijaitsee melkein vanhan talomme naapurissa (en tiennyt tätä!) Akaassa, mutta nykyisin firma on osa isompaa yhdysvaltalaista yhtiötä ja tuotteiden valmistusmaasta ei ole ainakaan minulla tietoa.

Nämä nyt äkkiseltään tulivat mieleen. Ilmoita toki, jos huomaat virheitä tai jotain puuttuvan. Ja jos intoa riittää, mietihän myös itsekin miten suomalainen teidän talonne on.

Todettakoon myös, että meillä rakennuksella käytetty työvoima on ollut 100 prosenttisesti suomalaista :)

lauantai 15. elokuuta 2015

Sisustustarra

Minulla on jo jonkin aikaa ollut sisustustarra, jonka olen aikonut laittaa kuistimme oven päälle. En vaan jostain syystä ole saanut aikaiseksi. Nyt kuitenkin päätin vihdoin ottaa itseäni niskasta kiinni. Meillä oli samanlainen tarra edellisessä talossamme tuulikaapin oven yläpuolella ja tykästyin siihen ihan hirmuisesti, joten halusin sellaisen uuteen kotiimmekin. Tarra on Wallstyle.fi verkkokaupasta, ja tässä vaihe vaiheelta kuvia tarran asennuksesta. Helppoa kuin heinänteko :)

Ensin tarra mallattiin paikoilleen ja teipattiin yläreunasta seinään
Tarvittavat välineet

Tarra nostettiin ylös ja poistettin taustapaperi varovaisesti
Sitten tarra laskettiin takaisin paikoilleen
Tarra hangattiin kiinni seinään mukana tulleella muovilastalla
Suojamuovi poistettiin varovasti vetäen
Valmis

Tarra tuli postissa pakattuna muoviputkiloon ja mukana tuli myös asennuksessa tarvittava muovilasta. Mukana oli selkeät kuvalliset ohjeet sekä suomeksi että ruotsiksi. Tarran kiinnittäminen oli todella helppoa ja nopeaa. Taustapaperia poistaessa kannattaa vaan paperi vetää irti mahdollisimman jyrkässä kulmassa seinään nähden, jolloin kirjaimet irtoavat taustapaperista hyvin. Liian loivasti vetäessä kirjaimet tuppaavat jäämään kiinni taustaansa. Suojamuoviin pätee varmasti sama, mutta ainakin meillä tarra tuntui tarttuvan hyvin seinään (tosin hinkkasinkin sitä varsin reippaasti), eivätkä kirjaimet edes meinanneet jäädä kiinni suojamuoviin. Lopputulos on mielestäni ihan täydellinen! Voin siis ainakin tämän kokemuksen perusteella lämpimästi suositella kyseisen verkkokaupan sisustustarroja.


maanantai 10. elokuuta 2015

Pakko painaa pitkää päivää

Nyt täytyy tunnustaa, että olen aika kyllästynyt. Ja väsynyt. Kaipaan ihan tavallista arkea - sitä, että voisin työpäivän jälkeen lähteä vaikka pyöräillen tutustumaan uusiin kotinurkkiin tai istua sohvan nurkkaan neulomaan juhannuksena aloittamaani tunikaa, joka on edelleen ihan vaiheessa. Mutta ei. Raksailu ei anna periksi. Vihdoinkin on pouta ja ulkomaalaus on pakko saada hoidettua loppuun ennen vesisateita (ja syksyä). Ja on sitä tullut nyt maalattuakin, jopa unissaan. Toki maalaus rupeaa olemaan jo voiton puolella, mutta pelkään, että sen jälkeen tulee jokin uusi projekti, joka on pakko saada hoidettua - kuten nyt vaikka etuoven portaat. Ne olisi kyllä oikeasti pakko saada ennen talvea... Normaalia arkeakin on pakko yrittää jossain välissä pyörittää - pyykit eivät valitettavasti peseydy itsekseen ja pakko niitä villakoiriakin on välillä yrittää kesyttää. Eilisen maalauspäivän päälle rupesin illalla vielä siivoamaan. Pakko, vaikka ei millään jaksaisi ja vessaa pestessä ei enää tiedä, tuleeko kiukku vai itku.

Sisustamiselle ei ole siis ollut kauheasti energiaa uhrata. Koti ei oikein tunnu kodilta, se on vain paikka, jossa käydään nukkumassa (ja maalaamassa). Tavarat ovat jo toki suurin piirtein paikoillaan, mutta siihen se sitten jääkin. Ei ole mitään kivoja viherkasvi- tai koriste-esineasetelmia. Koristetyynytkin ovat väärän värisiä. Verhoja ei ole, saati verhotankoja. Ei tauluja. Ei mattoja. Ei pyyhekoukkuja tai wc-paperitelineitä. Valaisimiakin puuttuu edelleen. Yhden kuitenkin ostin keittiöön:

Malmbergsin Howard-valaisin

Viikonloppuna saatiin sentään pieni hengähdystauko maalaamisesta, sillä päästiin juhlimaan kaverin häitä. Ja Siippa pääsi pitkästä aikaa soittamaan. Taisi nauttia aika lailla :)


Blogiakaan ei ole ollut oikein aikaa tai energiaa kirjoitella. Vaikka ei kyllä toisaalta ole ollut mitään kirjoitettavaakaan. "Tänään maalattiin nämä seinät" -päivitykset eivät ehkä lopulta kiinnosta yhtään ketään :) Tässä nyt kuitenkin ruikutuksen loppuun vielä muutama kuva viimeisen viikon aikaansaannoksista:

Siippa maalaa kovaa ja korkealta

Alkaa näyttää valmiilta

Illan alkaessa jo hieman hämärtyä


maanantai 3. elokuuta 2015

Operaatio ulkomaalaus: osa 2

Kaksi päivää putkeen poutaa - vihdoinkin siis mitä mainioin maalaussää. Minäkin otin jopa töistä pari päivää vapaata, jotta saadaan talon maalausta kunnolla eteenpäin. Värinkin saimme lopulta lauantaina valittua. Talon seinä näytti jo suorastaan surkuhupaisalta, sillä testimaalilaikkuja oli muutama - yhdeksää eri väriä, jos tarkkoja ollaan. Sain lopulta valittua väreistä kolme suosikkiani ja niistä sitten Siipan kanssa yhdessä tehtiin lopullinen valinta. Väriksi valikoitui lopulta alkuperäinen suosikkini eli leijonan-/kartanonkeltainen, Tikkurilan 500X. Tähän asti olemme maalanneet noita talon valkoisia osia ja maalia niihin on kulunut jo melkein viisi 11,7 litran sammiota. Tänään pääsimme vihdoin vauhtiin päävärin kanssa.

Valkoiset osat maalasimme Tikkurilan Vinhalla, joka on pinnaltaan hieman kiiltävä ja peittävänä puunsuojana jättää puunsyyt näkyviin maalia enemmän. Päävärin maaliksi valikoitui hiukan mattapintaisempi ja puunsyitä "tasoittavampi" Pika-Teho. Nähtäväksi jää, onko noiden maalien kestävyydessä mitään eroa. Pika-Teho ainakin äkkiseltään tuntuu hiukan vetisemmältä ja  riittoisammalta kuin Vinha. Talommehan oli kaikilta osin teollisesti pohjamaalattu, ja nyt kun pystytyksestä on kulunut jo reilut kahdeksan kuukautta, alkaa pohjamaali todella kaivata lopullista pintaa.

Työvälineeni - huomaa vesiväripensseli ;)

Minä maalasin ihan ensimmäisenä terassin koristelistoituksista toisen. Pieninkään maalipensseli ei ollut riittävän pieni ahtaiden kolojen maalaukseen, vaan jouduin turvautumaan lopulta vesivärisiveltimeen. No onneksi noita pikkukoloja ei ollut kuin ihan muutama, muuten maalaisin niitä varmasti vieläkin.

Koristelistoitukset kertaalleen maalattuna

Päätimme tosiaan maalata ensin kaikki talon valkoiset osat ja vasta sitten päävärin ihan siksi, että noita valkoisia pysty- ja vaakalistoja on huomattavasti helpompi teippailla kuin tuota kaarevaa paneelia. Tuo osoittautui hyväksi päätökseksi, vaikka keltaisen pensselin kanssa saakin nyt olla aika varovainen ;)

Koko päivä tuli ahkeroitua - minä lähinnä tuhrailin noita kapeita välejä (niitähän meidän talossa riittää) ja Siippa veteli isompaa pintaa ja keikkui taas yläilmoissa. Tältä näyttää talomme yhden päivän urakoinnin jälkeen. Tykätään ainakin itse kovasti tuosta väristä!



perjantai 31. heinäkuuta 2015

Esittelyssä kylpyhuone ja sauna

Vihdoinkin meillä toimii netti. Voi tätä ilon päivää! Eikä se vienytkään kuin reilut kaksi viikkoa. Meille tuli siis kiinteä laajakaista valokuidun kautta ja milloin oli vikaa tilauksessa, milloin taas päätelaitteessa. Kännykän heikolla kentällä surffaaminen on saanut minut puhisemaan ja puhkumaan - ihan jo perusasioiden hoitaminen (kuten naamakirjan selailu ja sinne kirjoittelu) on tökkinyt välillä oikein urakalla. Lisäksi minusta on tullut niin nettiriippuvainen, etten oikein enää osaa olla selailematta ja etsimättä milloin ties mitäkin - viime aikoina lähinnä sisustusjuttuja. Mutta nyt toimii!!!

Tällä kertaa ajattelin esitellä teille hiukan alakerran kylpyhuonetta ja saunaa. Kylpyhuoneemme on kooltaan 5,5 neliömetriä - ei siis koolla pilattu. Kylpyhuonetta ja saunaa kumpaakin kuitenkin suurennettiin hiukan Rauhalamme perusmallista, kylpyhuonetta parilla neliöllä ja saunaa yhden neliön verran. Kylpyhuoneeseen halusimme kahden suihkun lisäksi myös wc:n. Siippa on niin tottunut siihen, että kylpyhuoneessa on wc, joten hän piti sitä ihan ehdottomana. Meillä oli edellisessäkin talossa kylpyhuoneessa wc, joten kyllähän minäkin siihen jo ehdin tottua. Lisäksi vierashuoneesta on ovi suoraan kylpyhuoneeseen, joten vieraillamme on ihan oma wc käytössään :)

Kylpyhuone saunasta päin kuvattuna

Suihkuiksi emme voineet kuvitellakaan muita kuin sadesuihkut. Edellisessä talossa meillä oli Oraksen sadesuihkut, mutta nyt halusin suuremmat lautaset. Enkä voi muuta todeta, kuin että kyllä valitettavasti Orakset nyt kalpenevat näiden Hansgrohen suihkujen rinnalla. Oraksen suihkun alla tunsi lähinnä olevansa rankkasateessa, jos vertaa näihin suihkuihin, joissa vesi tippuu ihanan ilmavasti. Suihku on myös riittävän leveä kastelemaan koko kehon kerralla. Nuo ovat siis juuri sellaiset, kuin mikä mielikuva minulla on sadesuihkuista ollut. Tykkään ihan hirmuisesti!

Hansgrohen Raindance suihkut

Lempeä sade

Kylpyhuoneen ja saunan välinen seinä meillä on ihan umpinainen, vaikka nykyisin vahvana trendinä onkin tehdä puolet seinästä lasia. En oikeastaan enää muista, miksi päädyimme tähän ratkaisuun, mutta pidämme kumpikin hämyisestä saunatunnelmasta, joten siihen tuo sopii mainiosti.


Tervetuloa saunaan!

Saunan ovi on harmaata savulasia. Oven listat tehtiin samasta thermohaapalistasta, jota tuli saunan sisäpuolellekin. Käsittelin ne kahteen kertaan värittömällä Supi saunavahalla. Saas nähdä, miten kauan pysyvät hyvinä, kun ovat kuitenkin niin lähellä suihkua.

Saunamme on siis 3,5 neliötä kooltaan ja lauteita on kolmella sivulla eli ne ovat u-malliset. Lauteet ovat thermohaapaa ja ne, samoin kuin saunan seinäpaneelit, on hankittu Pirkkalassa toimivalta Kärävä Oy:ltä, joka valmistaa saunoja Karava Sauna nimellä. Voin lämpimästi suositella kyseistä yritystä.

Karava Saunan koverat thermohaapalauteet

Yhtenäinen porrasjakkara on erityisen näyttävä


Kiukaaksi meille valikoitui pitkän tuuminnan ja etsiskelyn jälkeen Iki-kiukaan 7,5 kilowatin pilari erillisellä ohjauskeskuksella, joka on sijoitettu kodinhoitohuoneen pukeutumistilaan. Meillä oli edellisessäkin talossa Ikin pilarikiuas ja tykättiin siitä hirmuisesti, vaikka lämmitysaika onkin aika pitkä.

Iki-kiuas

Kiukaaseen tuli 120 kiloa kiviä. Ohjeissa sanottiin, että kiuasta kivittäessä kannattaa pukeutua pitkähihaiseen paitaan ja hanskoihin. Pitkähihainen minulla kyllä oli, muttei hanskoja, mutta ajattelin pärjätä ilman. Hetken pärjäsinkin, kunnes jonkin ajan jälkeen huomasin, että veri valui käsistä useasta kohdin. Eipä siis auttanut muu kuin hakea laastaria ja hanska. Tuo verkko oli siis joistakin kohdista melko terävä, eivätkä siis ihan turhaan varoitelleet.

Kerran olemme jo päässeet/ehtineet kokeilemaan saunaa. Olisi tosin ehkä kannattanut hiukan lukea kiukaan ohjekirjaa ensin. Kiukaassa on nimittäin lämpötilarajoitin, eli se ei lämpene esiasetettua lämpötilaa korkeammaksi (lämpötila mitataan saunan katon rajassa olevasta anturista). Lämpötilan oletusarvo oli alarajalla, joten kiuas ei ollut kunnolla edes kuuma. Löylyt olivat kuitenkin mukavan kosteat siltä osin kuin kiukaasta nyt mitään oikein vielä irti sai. Uskon kuitenkin, että tämä oli nyt vain käyttäjien omaa taidottomuutta ja säädinkin lämpötilarajoitinta kunnolla ylöspäin seuraavaa kertaa varten. Paremmalla onnella silloin :)

Lauteet ovat todella mukavat ja tilavat. Erityisesti pikkuruisen kerrostalosaunan jälkeen saunamme tuntuu suorastaan valtavalta. Lauteille mahtuu kerralla varmasti kuusikin henkilöä ihan mukavasti.



Valaistuksena kylpyhuoneessamme on yksi kattovalaisin, jossa on kolme spottia. Lisäksi kummankin suihkun luona on 6,5 W:n ledspotit, joissa on himmennin. Tarkoitukseni oli kyllä alun perin hankkia tuohon 10 W:n spotit, mutta jostain syystä ostin vain nuo pienempitehoiset. Kylpyhuone onkin kaiken kaikkiaan ehkä hiukan liian hämyinen minun makuuni, mutta luulisin, että vähintäänkin tuohon meidän kattovalaisimeen voisi hankkia tehokkaammat polttimot.

Ulkona jatkuvat talomme maalaushommat. Sateiset säät ovat sitä tosin hiukan häirinneet. Valkoiset osat ovat pian maalattu ja seinien päävärin valintakin on (ehkä) melkein tehty. Sisällä eivät vielä ihan kaikki tavarat ole löytäneet paikoilleen. Kuviakin seuraa kyllä sitten aikanaan, kun ehdin hiukan enemmän keskittyä tavaroiden järjestelyyn ja edes suurin piirtein alkaa näyttää valmiilta.