Kummitus on poissa

Se alkoi syyskuussa ensimmäisten kylmien öiden myötä. Ensimmäisen kerran kuulin sen eräänä lauantaisena aamuna. Pam-pam-pam-pam-pam. Luulin, että ulkona ammutaan - sorsajahti. Muutaman tunnin päästä kuului uudestaan. En kiinnittänyt ääneen mitään huomiota. Mutta kun ääni kuului illalla ja yölläkin, ruvettiin ihmettelemään. Se taitaakin tulla meidän talosta eikä ulkoa. Tuon jälkeen ääni kuului aina säännöllisen epäsäännöllisesti. Useamman pamauksen sarja, samaan tahtiin, kuin joku pudottaisi pallon lattialle ja se pomppaa muutaman kerran. Välillä pauke oli niin kova, että siihen heräsi yöllä, kuin vasaran naputus seinään, välillä vaimea ja tuskin kuultavissa. Välillä oli useita päiviä hiljaista ja välillä pauke kuului puolen tunnin välein.

Äänen alkuperän selvittäminen oli haastavaa. Emme löytäneet siitä mitään yhteyttä esimerkiksi veden laskemiseen. Mitään selvää kaavaa esiintymisajoissa tai -tiheyksissä ei ollut. Sisällä oli vaikea paikantaa, mistä suunnasta se tulee. Yläkerrassa kuulosti, että ääni tulee alhaalta, alakerrassa taas ylhäältä. Suuntaakin oli mahdoton sanoa. Epäilimme aluksi teknistä tilaa ja jotain siellä olevaa laitetta. Eräänä iltana päivystimmekin siellä vuorotellen (taskulampun valossa, sillä teknisessä tilassamme ei ole vieläkään valaisinta). Ei mitään, ei pihaustakaan. Sisällä ääni sen sijaan lopulta kuului, eikä tullut samaan aikaan esim. maalämpöpumpun käynnistymisen kanssa. Kysyimme neuvoa viisaammilta. Vastaava mestarimme ehdotti, josko ulos olisi jäänyt roikkumaan jokin sähköjohto, joka tuulessa naputtaa seinää. No ei ollut. Eikä tuollainen ääni koko taloon olisi kantautunut. Joku kaveri ehdotti jääkaappia. Ei ollut sekään, vaikka kummallisia ääniä siitäkin välillä kuuluu. Kysyimme myös vastaavalta, onko häneltä ketään työmiehiä kateissa, jos joku on vaikka vahingossa jäänyt seinän väliin tai yläpohjaan ja yrittää sieltä viestittää apua. Ei kuulemma ollut. Siippa teki yläpohjaan luukunkin, jotta nähtiin, että siellä on kaikki kunnossa.

Eräänä yönä vaatehuoneen ovi oli jäänyt vahingossa auki. Heräsimme kumpikin paukesarjaan, joka toistui lähes heti perään toiseen kertaan. Ääni kuulosti tulevan vaatehuoneen suunnasta. Siellä meillä on yläkerran lattialämmityksen jakotukki. Tämän jälkeen rupesimme vanhtaamaan tiukemmalla silmällä jakotukkia. Kerran Siippa sattuikin olemaan jakotukin vieressä, kun ääni kuului. Silloin alkoi aukeamaan vyyhti. Jakotukin virtausmittarit "hakkasivat" paukkeen tahdissa.  Lattialämmitysfirma ei meinannut ensin millään uskoa, mutta Siipan saatua ilmiön videolle uskoivat, ja osallistuivatkin sen jälkeen kiitettävästi asian selvittelyyn. Kaikenlaisia testejä tehtiin vian paikantamiseksi. Ensin epäilimme, että vika on vain yhdessä piirissä, sillä sen mittari tuntui "hakkaavan" muita enemmän. Pohdittiin mahdollisuutta, onko putki voinut vaurioitua ruuvista. Meillä on yläkerrassa kipsivalu, joten lattiaan ei ole ruuvattu mitään muuta kuin portaan kaiteen alapuu ja sekin on niin porrasaukon reunassa, ettei sillä kohdin kuvien mukaan ollut lattialämmitysputkia. Lisäksi oikuttelevin piiri oli minun työhuoneessa. Siellä ainakaan ei ole mitään porattu lattiaan. Ja paineet kuitenkin piirissä pysyvät, joten sekään ei viitannut vuotoon. Siippa irrotteli lattialämmityspiirejä säätäviä toimilaitteita vuorotellen, vaihtoi lämpömittareita ja ties mitä muuta. Huomattiin, että kylpyhuoneen käsikäyttöistä termostaattia säätäessä rupesi heti paukkumaan ja sama ilmiö tuli myös viiveellä, kun huonekohtaisia termostaatteja säädettiin. Lopulta tuli putkimies. Hän huomasi heti kiertoveden lämpöä nostettuaan, että sekä ylä- että alakerran lattialämmityksen syötöt oli kytketty jakotukkeihin väärin päin, tulo menoon ja meno tuloon. Neste kiersi ilmeisesti piirissä väärin päin, tai ainakin yritti kiertää. Ongelma korjattiin niin, että putkimies käänsi pumpulta syötöt toisinpäin. Onneksi korjaustoimenpide oli helppo ja yksinkertainen.

Ilmiö tuntui olevan kaikille hyvin vieras. Kuin kukaan ei olisi koskaan ennen moiseen törmännyt. Siksi halusin kirjoittaa tänne, jos vaikka joku muu joskus tuskailee samanlaisen ongelman kanssa.

Nyt on ollut jo puolitoista viikkoa ihan hiljaista. Näyttäisi siis siltä, että kummitus on manattu pois. Tosin kun yhdestä riesasta päästiin, toinen tuli tilalle. Nimittäin hiiri hiirulainen on järsinyt tiensä meidän välikattoon... *mur*

Ps. Ensimmäinen reikä on tehty seinään, meillä on olohuoneessa kello :)

Siirtyminen talviaikaan

Viime yönä käännettiin kellot. Eikö se tarkoita, että kohta on joulu ja voi jo laittaa ensimmäiset jouluvalot? :) Minulle kävi nimittäin niin. Normaalisti en kyllä ole ihan näin aikaisin vielä liikkeellä. Eilen oli ihan älyttömän kaunis ja aurinkoinen päivä, ja päätin, että nyt käyn vihdoinkin hankkimassa vähän callunoita nyykähtäneiden krysanteemien tilalle. Käteen jäi kuitenkin myös sypressi ja jouluvalot. Ja kun kerta istutushommiin ruvettiin, niin eihän sitä puolitiehen voinut jättää ja valoja laittamatta. Niinpä etuterassimme näyttää nyt tältä:

Me ollaan otettu syksy rakentamisen kannalta aika rauhan merkeissä. Käytännössä ei siis olla tehty juurikaan mitään. Kaikki pihaan liittyvä jätettiin suosiolla ensi kesään. Autotalli on tehty ulkoa valmiiksi (portaita ja ajoluiskaa lukuun ottamatta) ja tallin sisälläkin on nyt seinät melkein kokonaan levytetty. Pian siellä pääsisi siis maalaushommiin, jos siltä tuntuu. Ei nyt kuitenkaan olla haluttu ottaa tuosta mitään stressiä itsellemme, sen verran tiukille tämä koko homma on ottanut. Ja kun ajoluiskaakaan ei ole, tallin sisätöilläkään ei niin kiire ole - tulevana talvena siellä ei siis tulla autoja vielä säilyttämään, mutta eivätköhän nuo tuossa pihallakin selviä.

Siippa askarteli pari viikkoa sitten tarkistusluukun talon yläpohjaan. Sinne kun nimittäin ei ole ollut toistaiseksi lainkaan pääsyä. Vastaavamme ehdotti aikoinaan, että käyntiluukku olisi tehty sisätiloihin esimerkiksi yläkerran aulaan tai Siipan studioon. Vastustin ajatusta silloin niin kovasti, että luukku jäi (onneksi) tekemättä. Tuonne yläpohjaan kun ei oikeasti tarvitse päästä kuin joskus ja jouluna tarkistamaan, että kaikki on kunnossa. Se ei toimi meillä käyttöullakkona, koska sellainen on tallin yhteydessä. Luukku olisi ollut ruma sisätiloissa ja siitä tuskin olisi saanut ihan tiivistäkään. Lisäksi sen kautta olisi luultavasti tullut sisälle puhallusvillaa, jos ylhäällä olisi pitänyt käydä.

Muutama viikko sitten Siippa tosiaan ryhtyi tuumasta toimeen ja otti sahan käteen. Luukku tehtiin makuuhuoneen puoleiseen päätyyn, koska sinne on helpompi kiivetä (alla on yksikerroksinen osa). Eikä voi kyllä muuta sanoa, kuin että hienon luukun Siippa saikin aikaisiksi! Minä en varmasti ikinä olisi saanut tuota tehtyä (ihan jo siksikin, että en ikipäivänä olisi uskaltanut keikkua tikkaiden varassa noin korkealla). Luukkuun ei laitettu lainkaan saranoita, vaan se nostetaan kokonaan pois paikoiltaan. Ja mikä tärkeintä, yläpohjassa oli kaikki ihan kunnossa.

Mukavia pimeneviä syysiltoja kaikille, nauttikaa olosta ja rakkaimpien seurasta!

Kurkistuksia

Hei kaikille pitkästä aikaa! Hengissä ollaan edelleen :) Olen kovin hämmentynyt siitä, että blogiani on käyty varsin ahkerasti lukemassa päivitystauosta huolimatta. Kiitos jokaiselle!

Halusin jakaa kanssanne muutaman pienen maistiaisen kodistamme. Sisustamiselle ei ole oikein ollut energiaa, mutta jotain pientä sentään on tullut saatua aikaiseksi. Osa tavaroista on tosin löytänyt paikkansa siitä, mihin ne on suoraan muuttolaatikoista nostettu. Minulle käy usein niin. Käykö muille?

Ensin kurkistus olohuoneeseen:

Tuo huopainen puukori oli sellainen, jota muistan hiplailleeni kaupassa jo kauan sitten. En itse asiassa edes muistanut, missä kaupassa korin aikoinaan näin, ja ehdin jo etsiä sitä useammastakin paikasta, kunnes se viime viikolla ihan vahingossa käveli vastaan. Se ei ehkä ole materiaaliltaan kaikkein käytännöllisin puiden säilytykseen, mutta kauneus voitti tällä kertaa käytännöllisyyden. Huopa on mielestäni todella miellyttävä materiaali, jotenkin niin lämmin ja pehmeä. Sohva hankittiin lopulta Ikeasta. Haaveilin alun perin Furninovan Birmingham-sohvasta, mutta budjetti tuli tässä kohdin vastaan. Tv-taso löydettiin Maskusta. Se on valmistettu kierrätyspuusta. Jotain samanhenkistä haaveilen ruokapöydäksikin, sitten joskus.

Muuta alakertaa:

Vierashuoneen värimaailmaksi valikoitui ihan vahingossa samat sävyt kuin Marimekon lumimarja-kankaassa, josta olen pingottanut taulun jo edellisen kotimme seinälle. Tosin kuvista nuo sävyjen samankaltaisuudet eivät nyt kyllä käy oikein ilmi. Kyseisen taulun paikka tuleekin siis olemaan vierashuoneessa pianon päällä (sitten, kun raaskin tehdä ne ensimmäiset reiät seiniin). Kuistiinkin saatiin vihdoinkin viikko sitten kattovalaisin, joka on hengeltään tuollainen vanhahtava. Keittiömme on osoittautunut kaikin puolin varsin toimivaksi, ja siitä olen erityisen iloinen, sillä käytinhän sen suunnitteluun ihan hirmuisesti aikaa.

Verhoja meillä ei ole vielä missään (ne reiät!). Myös kello odottaa vielä pääsyä olohuoneen seinälle. Luulen, että aloitan seinien rei'ittämisen tuosta kellosta :)

Sitten esimerkkejä niistä tavaroista, jotka vaan ovat jääneet niille sijoilleen, mihin ne on laatikosta purettu: