Tunteiden sekamelskaa

Ollaan nyt asuttu uudessa kodissa reilu viikko. Tavarat ovat edelleenkin osittain laatikoissa ja sikin sokin. Osa huonekaluista hakee vielä paikkaansa - erityisesti yksi kirjahylly, joten siihen kuuluvat tavarat ovat vielä laatikoissa ympäriinsä. Samoin vielä kesken olevaan varastoon kuuluvat tavarat lojuvat siellä täällä. Kodinhoitohuoneemme on ihan J-Ä-R-K-Y-T-T-Ä-V-Ä. Tavarat kaapeissa ovat suurin piirtein jo järjestyksessä, mutta lattia ja taso pursuilevat kamaa. Siellä ovat sulassa sovussa niin maalit, silikonit, tasoite, jos jonkinmoiset teippirullat, termostaattilaatikot, tyhjät muuttolaatikot, ylimääräinen mikro, imuri... Maalit siksi, että muuton jäljiltä pariin kohtaan seinissä tuli kolhuja, jotka pitäisi korjata, kun saisi aikaiseksi. Myös silikonia pitäisi laittaa vielä pariin kynnykseen, kun saisi aikaiseksi.

Kuvauskelpoisia kulmia ei juurikaan meillä vielä ole - ehkä joskus jouluna. Toinen puoli kuistista on suurin piirtein järjellisessä kunnossa (ehkä siksi, että siitä pitää päästä kulkemaan), enkä malttanut olla ikuistamatta sieltä paria yksityiskohtaa.

Hemnes kenkäkaappi kuistissa

Löysin kivan pöllö-kuramaton

Sukkia vieraille - laattalattiat ovat kylmät näin kesällä

Haluaisin jo niin kovasti päästä elämään ihan normaalia arkea, nauttimaan uudesta kodista, sisustamaan sitä. Taitaa tämä toive olla kuitenkin aika kaukana, sillä seuraava projekti on jo alkanut, nimittäin talon maalaus. Eikä ole ihan pieni homma se. Pari kaveria on ollut Siippaa auttamassa nyt parina päivänä ja minäkin tänään töiden jälkeen yritin vähän jotain saada tehtyä. En tiedä, kumpi tässä lähtee ensin järki vai terveys... Pohdittiin kyllä, että järjestettäisiin maalaustalkoot, mutta järjestä nyt tällaisena kesänä yhtään mitään, kun vähän väliä sataa. Ollaan jo muutenkin vaivattu kavereitamme niin paljon, että saas nähdä, kuinka monta niitä on vielä jäljellä, kun tämä projekti on saatu päätökseen. Kolmelle seuraavalle viikonlopullekin ollaan jo onnistuttu haalimaan muita hommia, joten ei kai tässä auta kuin yrittää iltaisin töiden jälkeen painaa...

Tuntuu, että kotiutuminenkaan ei ole oikein päässyt vielä kunnolla vauhtiin, kun elämä (= tavarat) on niin levällään. Hiukan on sellainen olo, kuin olisi täällä vain vieraana. Olo on jotenkin epätodellinen - toisaalta kaikki on kovin tuttua mutta toisaalta niin kovin outoa ja vierasta. Arjen rutiinit joutuu jollain tasolla opettelemaan ihan uusiksi: missä laatikossa olikaan kahvi, millä hyllyllä jääkaapissa meillä säilytetään margariinirasiaa, missä vessassa meikataan. Ihan vaan muutamia mainitakseni. Mutta ehkä tämä tästä aikanaan muuttuu tutummaksi.