Pihahaaveita

Näin kevään tullen ajatukset hiipivät aina pihalle. Meidän pihalle ne tosin eivät saisi vielä pitkään aikaan hiipiä. Meillä kun ei oikein ole vielä edes mitään, mitä voisi pihaksi kutsua - vain valtava kasa kiviä. Muutoinkin nyt olisi kaikkein tärkeintä kohdistaa energiansa kodin sisäosiin ja niiden valmiiksi saattamiseen. Silti en voi sille mitään, että aina välillä saan itseni kiinni selailemasta pihakalusteita ja -kasveja. Suotakoon nyt siis näille pihamietteille yksi postaus, jos vaikka saisin ne sen myötä taas hetkeksi siirrettyä syrjään.

Haaveilin jo edellisen talomme terassille massiivipuista ruokailuryhmää. Meillä oli aiemmin sellainen tosi tavallinen kuuden hengen pihakalusto säädettävillä tuoleilla. Olihan se ihan jees, mutta niin persoonaton. Uuteen haluaisinkin jotain ihan muuta - nimittäin jykevän pöydän, penkin ja pari rottinkituolia. Talouteemme kuuluu vain kaksi aikuista ja totesimme aiemmin tuon kuuden hengen pöydän ihan turhan isoksi meille - ruokavieraita kun meillä käy kuitenkin niin harvoin. Tämä on oikeastaan ihan hyvä, sillä uuden talomme terassille ei oikein edes mahdu kuin neljän hengen pöytä. Kaivoin netistä muutaman kuvan, jotta saisitte kiinni ajatuksestani.

Stemman Linnea ruokaryhmä, jota on saatavilla myös harmaana ja ruskeana.

Aivan ihanat rottinkituolit Huippukalusteelta.

Haaveilin myös jo aiemmin pihaamme sellaisesta purosuihkulähteestä eli hiukan laskevasta kivipurosta, joka päättyy johonkin pieneen lätäkköön. Valitettavasti tällaisen toteuttaminen meidän aikaisemmalle tasaiselle peltotontille oli silkka mahdottomuus. Mutta nykyisessä tontissamme olisi potentiaalia tähänkin, sillä erityisesti autotallin takana tontti nousee jonkin verran, ja sinne juuri puroa olenkin suunnitellut mielessäni.

Tallin taakse laitetaan varmaankin pyykinkuivausteline, jolle varattu tasainen alue erotetaan kivipengerryksellä tuosta korkeammalle nousevasta tontin osasta. Haluaisin jättää tuon tontin nurkan kokonaan luonnontilaiseksi metsänpohjaksi. Kiviröykkiöt ulottuvat tosin tällä hetkellä sinne saakka, joten voi olla, että luonnontilaisuus on kaukana siinä vaiheessa, kun kaivuri on siellä käynyt vähän kauhomassa. Mutta sinne voi sitten joskus hankkia kunttaa. Metsänpohjakuntasta löytyy kuva asuntomessupostauksestani viime kesältä.

Yllä olevan purokuvan olen aikoja sitten tallentanut netistä, enkä valitettavasti ole ottanut ylös lähdettä. Eikö sopisikin tuollainen puro hyvin metsänpohjan ja havuistutusten lomaan? Nyt tosin rupesin pohtimaan sitäkin, pitäisikö tällaista viritystä varten jo tässä vaiheessa vetää jotain sähköjohtoja tai vähintäänkin sähköputkia maahan, vai mitenhän nuo suihkulähteiden sähköistykset yleensä hoidetaan?!?

Tonttimme rajoittuu yhdeltä sivulta pyörätiehen ja sille reunalle haluaisin istuttaa jotain vähän kookkaampaa ja tiivistä pensasta näköesteeksi. Pihasyreeni olisi ihana ja sopisi jotenkin kuin nenä päähän meidän talon henkeen. Se on kuitenkin aika leveäkasvuinen ja kukintansa ulkopuolella varsin vaatimaton. Lisäksi on tosi kova leviämään juurivesoista nimenomaan sivuttaissuunnassa, mikä ei oikein pienelle tontillemme ja raja-aitaan sovi. Syysväri on tylsän keltainen.

Puistosyreeni, kuva lainattu Agri-Marketin sivuilta.

Edelliseen taloomme istutimme naapureiden kanssa raja-aidaksi isotuomipihlajaa. Se kasvaa myös tosi korkeaksi ja antaa hyvin niin näkö- kuin tuulensuojaakin. Myös isotuomipihlaja leviää juurivesoista, mutta on kasvutavaltaan jotenkin pihasyreeniä pystympi. Tämä pensas tuottaa marjoja, jotka ovat syötäviä (mutta eivät kai kovin kummoisen makuisia). Pensaalla on aivan upea punaoranssi syysväri. Haittana isotuomipihlajassa on se, että se luokitellaan vieraslajikkeeksi, jota ei suotaisi enää lisättävän. Eli marjat maistuvat linnuille ja sitä kautta lajike leviää edelleen. Leikattuna pensas ei toki kukkisi ja tekisi marjoja, mutta onko se sitten niin kauniskaan...

Isotuomipihlaja, kuva Pinsiön Taimiston sivuilta.

Etupihalle sisäätulon viereen haluaisin jalavan - tarkemmin ottaen sellaisen kaartuvaoksaisen sateenvarjojalavan. Sateenvarjojalavan kasvuvyöhyke on II ja meidän tonttimme sijaitsee niukin naukin vyöhykkeellä II, mutta siis hyvin lähellä vyöhykettä III. Ajattelin silti kokeilla, josko tuo lajike kuitenkin meillä menestyisi.

Sateenvarjojalava, kuva Suomalainen Taimi -sivustolta.

Lisäksi haluaisin tietysti pihallemme myös kirsikkapuun (vaikka ne ovatkin vihonviimeisiä kirvojen kerääjiä) sekä pari omenapuuta. Myös pieni kasvimaa tai oikeammin kasvatuslaatikot tulevat jossain vaiheessa ja ehkä pari herukkapensasta. Entisen talomme puutarhapuuhia varjostivat öisin kaikkea mahdollista maistelemassa käyneet peurat. Kuulin kaveriltamme, että hän oli nähnyt peuran jälkiä myös nykyisen tonttimme lähistöllä. Joten niitä ei sitten edelleenkään päästy karkuun :(

Polttopuita ynnä muuta piha- ja puutarhatarviketta varten haluaisimme pihallemme rakovajan. Nähtäväksi tosin jää, mihin kohtaan pihaa sellainen saadaan ylipäänsä edes mahtumaan. Käytettävyyden kannalta kaikkein paras paikka sille olisi ehdottomasti heti pihaan tultaessa tontin oikeassa reunassa ennen autotallia. Sijoittaminen siihen niin lähelle naapurin rajaa tosin vaatii naapurin suostumuksen. Vaja oli jo tuossa kohdin ensimmäisessä asemapiirroksessamme, mutta kun rakennustarkastaja rupesi vaatimaan, että vaja pitää osastoida ym. otimme sen pois ja päätimme jättää myöhemmälle, jolloin sen saa rakentaa ilman rakennuslupaa, koska on kooltaan niin pieni. Ei kai kukaan nyt tuollaista rakovajaa rupea osastoimaan?!? Laitetaanko tuplakyprocit sisä- vai ulkoseinään ;)

Rakovaja, kuva K-Raudan sivuilta.

Tässä nyt siis koottuna joitakin ajatuksia kuvien muodossa tämänhetkisistä pihahaaveista. Miltäs vaikuttaa?

Nyt kuitenkin pitää jättää piha sikseen ja keskittyä tekemään talo sisältä valmiiksi. Hommaa riittää vielä ihan hurjasti. Kun nyt vaan saisi tämän jälleen päälle käyneen räkätaudin selätettyä, niin pääsisi jotain taas raksalla tekemäänkin eikä tarvitsisi vaan käyttää aikaa haaveiluun...