Blogi rakentamisesta, unelmista, elämästä...

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Häivähdyksiä

Siippa on taas työreissussa, ja olin tänään raksalla yksin puuhailemassa. Koska ilma oli mitä mainioin, päätin jatkaa kesken jäänyttä otsalautojen maalailu-urakkaani. Jouduin tosin taas kerran toteamaan, että yhden illan aikana ei kovin kummoisia ehdi. Jostain syystä myös sellaiseen yleiseen haahuiluun ja nurkkien kiertelyyn menee minulla ihan hirveästi aikaa. Se on ikään kuin sellaista yritystä pikku hiljaa tutustua taloomme.

Olen useille kavereille kertonut, että minulla on raksailun suhteen ollut jotenkin tunteeton vaihe. Mikään ei ole oikein tuntunut miltään, kaikki on ollut sellaista hajutonta ja mautonta. Omien valintojen näkeminen valmiina ei ole liikauttanut mitään sisällä suuntaan tai toiseen. Jos en olisi lukenut hiukan vastaavista kokemuksista eräistä muistakin blogeista, olisin varmaan ollut enemmän huolissani, sillä monesti tuntuu, että blogit ovat täynnä hehkutuksia siitä, miten ihanalta kaikki näyttää. Mutta nyt olen vain tyytynyt lähinnä toteamaaan, että kai tuo tunteettomuuskin on vaan osa tätä raksaväsymystä. Alussa monet pienetkin jutut saivat sydämen pamppailemaan ja muistan edelleenkin elävästi sen, miten jännää oli, kun talo rupesi nousemaan. Mutta näin se vaan menee - ainakin minun kohdallani. Tänään tosin ensimmäistä kertaa sain häivähdyksen jostain hyvänolontunteesta, kun noita meidän laattoja taas kerran tuijottelin.

Tänään oli muutoinkin hyvän mielen päivä. Takapihalla maalaillessani muistin taas pitkästä aikaa, mihin alun alkaen meidän tontissa ihastuin. Ilta-aurinko paistoi mukavasti takaterassillemme ja linnut lauloivat. Tuli jotenkin vaan kertakaikkisen kotoinen olo - melkein pystyin kuvittelemaan meidät istuskelemassa takapihalla hyvässä seurassa grilliherkkujen äärellä. Voi kuinka odotankaan sitä hetkeä, kun raksaa voi kutsua kodiksi ja terassilla voi oikeasti hengähtää. Ei tosin taida olla ihan lähitulevaisuudessa vielä odotettavissa...

Alakerran kylpyhuoneemme seinä-wc näyttää tällä hetkellä tältä (tämä kuva erityisesti työreissussa olevaa Siippaa varten):

Seinä-wc:n kotelo valmiina.

Olen ainakin toistaiseksi ollut todella tyytyväinen uuteen putkariimme. Hommat ovat hoituneet ripeästi eikä ole tarvinnut murehtia, olla vieressä vahtaamassa tai potkimassa persuksille. Seinä-wc:n kytkemisen yhteydessä putkari oli tänään myös tehnyt yläkerran kylppäriin jakotukin ja lisäillyt suihkun hanakulmiin tuollaiset liittimet:

Vain suihkut puuttuvat.

Mallailin noita sunnuntaina uudelleen maalaamiani paneeleita paikoilleen pukeutumistilaan. Värisävy on nyt parempi. En oikein tiedä, maalaisinko nuo vielä toiseen kertaan tuolla tummemmalla värillä vai riittäisikö kertakäsittely. Ehkä kiinnitetään paneelit nyt vaan seinään ja katsellaan niitä siinä hetki ennen kuin teen päätöstä suuntaan tai toiseen.

Pukeutumistilan paneeliseinää.

2 kommenttia:

  1. Meillä on myös koettu tuo "ei tunnu miltään" ja jopa "s**t*n*n raksa" -vaiheet. Ainakin meillä ne oli ohimeneviä vaiheita. Nyt kun valmiita pintoja on jo paljon, ja raksa täynnä pientä loppusuoran näpertämistä tuntuu siltä,että raksa alkaa muuttua kodiksi. Eli äläpä hätäile, kyllä tuo tuosta iloksi muuttuu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kuulla :) Kyllä meilläkin on lähes koko tunteiden ja tuntemattomuuksien kirjo käyty läpi, myös tuo jälkeen mainitsemasi on ainakin Siipalla ollut pinnalla. Itse olen vähän taipuvainen sellaiseen loppusuoran väsähtämiseen, jolloin tekisi vaan mieli heittää pyyhe kehään ja keskeyttää. Mutta silti saan jotenkin tsempattua itseni aina maaliin asti, joten enköhän nytkin :)

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.