Blogi rakentamisesta, unelmista, elämästä...

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Minne katosi päivä?

Mihin tämä päivä taas katosi? Mitään en saanut aikaan ja suurin osa päivästä taisi mennä kaupoissa...

Olen jo pitkään tuskaillut meidän keittiön välitilan kanssa. Meillähän ei ole varsinaista välitilaa kuin yhdessä kohdassa ja varsin kapeasti siinäkin (tästä voi kurkata muistin virkistykseksi). Päätin jo kauan sitten, että en halua välitilaan laattaa, joten en niitä muiden laattaostosten tekemisen yhteydessä edes sillä silmällä katsellut. Olin itse asiassa jo pitkään sillä kannalla, että välitilaan tulee lasi. No kun asia vihdoin tuli ajankohtaiseksi, ei lasi jotenkin tuntunutkaan enää ainoalta oikealta vaihtoehdolta. Suunnittelin välitilaan myös laminaattia, joka olisi ennen kaikkea helppo asentaa ja ehkä lasia helpompi pitää puhtaana. Tilasinkin yhden laminaatin jo Netraudasta, mutta en tykännyt siitä yhtään, joten se meni palautukseen. Käytyäni myös Bauhausissa katsomassa heidän välitilan laminaattejaan tulin siihen tulokseen, että ei ole meidän juttu. Jotenkin myöskään mikään mikrosementti tai vastaava ei oikein tuohon istu, koska alue on tosiaan niin pieni. Olin palannut jälleen alkupisteeseen.

Olen siis ollut enemmän kuin tuskissani tuon välitilan kanssa, joten päätin antaa laatoille vielä mahdollisuuden. Laattojen osalta kriteerini olivat vaan aika tiukat, sillä en tosiaankaan halunnut mitään ihan peruskaakelia tai mosaiikkia. Laatassa piti olla jokin juttu. Laatan piti olla myös sellainen, että sitä pystyy kuvion kärsimättä leikkaamaan tarvittaessa vaikka joka reunasta. Ja ennen muuta laatan on oltava pinnaltaan sellainen, että se on helppo pitää puhtaana - ei siis mitään kulmikkaita kolmiulotteisia juttuja.

Aamupäivällä suuntasinkin heti ensimmäisenä Laattapisteelle. Siellä iskin silmäni heti yhteen laattaan ja vaikka muitakin toki katselin, tuo vei voiton muista ihan kuusi-nolla. Laatta on vaan hiukan haastava kokonsa puolesta, ja joudun käyttämään laatat vesileikkauksessa, jotta ne saadaan oikean kokoisiksi - yhden laatan koko on nimittäin 33,3x100 cm ja harvempi laattaleikkuri pystyy leikkaamaan 100 sentin levyistä laattaa. Laatta on leikkurille haastava myös aaltomaisen pintansa vuoksi. Niin, minulla on jokin kummallinen taipumus valita tavalla tai toisella haastavat tuotteet...

EV Old White

En myöskään oikein tiedä, miten tuo laatta suhtautuu seinässä oleviin pistorasioihin. Pitäisiköhän niitä varten tehdä laattaan suosiolla pistorasian kokoinen ja muotoinen aukko?!? Muutoinhan pistorasia jää hiukan ikävästi "koholle" tuohon laatan pintaan.

Illemmalla kävimme Siipan kanssa rautakaupassa ostamassa vähän listoja ynnä muuta sälää. Hain samalla taas pari uutta ulkomaalivaihtoehtoa. Vaikeaa on valinta tässäkin. Meillä taitaa Siipan kanssa oikeastaan olla jo melko vahva suosikkiväri, mutta onkohan se sittenkin liian räväkkä.


2 kommenttia:

  1. "Meillä taitaa Siipan kanssa oikeastaan olla jo melko vahva suosikkiväri, mutta onkohan se sittenkin liian räväkkä..."

    Maaseutumaiseen ympäristöön sopii värikäs talo - onhan luonto itsekin värikäs. Kaupunkimaiseen ympäristöön ehkä sopii haaleammat värit - onhan ympäristön talotkin nykyään haaleilla pastellin väreillä maalattu. Ja rautakaupassakin näitä värisävyjä nyt ehkä eniten myynnissä. Jos nuo maalaushetkellä jo haaleat värisävyt laimenevat vuosien saatossa vielä lisää - niin eihän talo näytä sen jälkeen enää oikein miltään? Ennen kuin se maalataan uudestaan.

    No - tämä nyt vain tämmöinen oman henk.koht. mielipiteeni :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän tuossa onkin, että meidän talo ja tontti on ehkä vielä hyvinkin maaseutumaista, kun ympärystontit ovat tyhjillään. Alue saattaa muutaman vuoden päästä näyttää ihan toisenlaiselta. Mutta tarvitseeko sitä toisaalta tässä kohdin liikaa miettiä?!?

      Poista